Polkupyörällä Järvenpäässä

Siitä on muutama vuosi kulunut, kun viimeksi ajoin itse polkupyörällä. Vielä vuosi tuhannen vaihteessa omistin itse kustomoidun harjoituskilpapyörän, jolla päivä lenkit venyivät joskus 120 kilometriin. Silloinen pyörä oli kuitenkin hyötyliikuntaväline, työmatkapyörä. Kuljin silloin Mellunmäestä Kamppiin, sitten Kivenlahdesta – Kamppiin, jonka jälkeen vielä Kivenlahdesta – Kaisaniemeen sekä Herttoniemen rannasta – Hakaniemeen. Pyörästä jouduin luopumaan työmatkoilla, kun vaihdoin ammattia, ja aloitin taksinkuljettajana. Autohalleissa ei ole suihkuja tai sosiaalitiloja missä vaihtaa vaatteita.

Kokemusta siis kaupunkipyöräilystä on melko runsaasti. Liikkuminen pyörällä 1990 ja 2000 lukujen Helsingissä oli vaarallista ja tarkkana sai olla koko ajan. Silloin kehittyi myös tunteiden aisoissa pitäminen aivan uudelle tasolle. Noin 20 kilometrin matkalla, olisin helposti saanut 2 – 3 hermoromahdusta tai tappelua aikaiseksi, autoilijoiden, kävelijöiden ja bussikuskien kanssa. Totuus kuitenkin on, että olen aina ollut tapauskohtaisesti kävelijä, autoilija, motoristi tai pyöräilijä, ja näen tilanteita monesta eri näkökulmasta. Ihmiset tekevät virheitä, joskus vähän rikkovat liikennesääntöjäkin, mutta kohdalleni ei kovin montaa kertaa ole sattunut vahingoittamistarkoituksessa käyttäytyvää henkilöä.

Tänäänkään en sellaista kohdannut. Ajoin Jampasta, Järvenpään huipulta kohti keskustaa melko rennosti noin 15 minuuttia. Matkalla 2 kertaa jouduin pysähtymään risteyksessä, kun jalankulkija seisoi keskellä tietä ja molemmat katsoivat minua suoraa silmiin. Kumpaakin yritin katse kontaktin jälkeen ohittaa, ja molemmat ottivat askeleen samaan suuntaan, jolloin tällainen ylipainoinen tasapainoileva pyöräilijä joutui hakemaan tukea maapallon pinnalta molemmilla jaloilla. Takaisin tullessani en kohdannut mitään, ongelmia. Muistin menomatkalta, missä kohti katu oli siinä kunnossa, että kannatti kiertää tai vaihtaa puolta.

Autoilijan ja motoristin näkökulmasta pyöräilijät ja jalankulkijat sopivat hyvin samalle pyörä-/kävelytielle, mutta kävelijänä tai pyöräilijänä huomaa, kyllä miten väistelyä tapahtuu jo parin kilometrin matkalla, ja kun kevät tuo lisää pyöriä liikenteeseen vaaratilanteita tulee varmasti lisää. Motoristi kaipasi myös peilejä ohjaustankoon.

1990 luvun lopulla Helsingin Bulevardilla otettiin käyttöön pyöräkaistat. Ne muutettiin melko nopeasti yksisuuntaisiksi, sitten vielä lisättiin poliisit ratsaamaan väärin ajavia pyöräilijöitä. Ajatus on kuitenkin hyvä, Järvenpäässäkin kannattaisi jakaa pyörätiet keskiviivalla jalankulkijoille ja pyöräilijöille.

Jostain syystä vain Mannilantie Neuvoksenkujan ja Sibeliuksenkadun välillä oli poistettu hiekasta. Hiekat kannattaa poistaa nyt, kun on vielä märkää ja katupölyt eivät nouse keuhkoihin.

 

Siivooja ja kokki

Katselin netistä viimeisen Järvenpään kaupunginvaltuuston kokouksen. Kokouksessa päätettiin perustaa uusi yritys ”JATS”, johon siivous ja ateriapalvelut jatkossa siirtyvät. Kokouksessa oli puhetta työntekijöiden työsuhdeturvasta ja siitä, että henkilöstöä ei vähennetä. Siivoajat tulevat jatkossa tekemään kokin töitä ja kokit siivoajien töitä. Itse uskon, ettei kumpikaan ei tule toteutumaan esitetyllä tavalla. Esittelyä varjosti kummallinen kiireellisyys, ikään kuin se olisi saatava aikaan nykyisellä valtuustolla. Olen opiskellut ja työskennellyt ravintola-alalla toistakymmentä vuotta, ja nähnyt tätä toimenkuvien yhdistelyä jo ravintolassa. Romanttisissa kuvitelmissa kokit tarjoilevat ruokia ja tarjoilijat toimivat portsareina sekä tiskaajina, kaikilla on töitä ja viihtyvät hienosti, asiakkaat saavat kosketuksen keittiöammattilaisiin, syntyy kustannussäästöä ja hinnat pysyvät kohtuullisina.

Todellisuudessa laatu kärsii, puolivalmisteiden käyttö lisääntyy, raaka-aine kustannukset nousevat ja kaikki lopulta realisoituu tuotteessa. Ravintolakokin tutkinto kestää 3 vuotta ja siivoajan tutkinto varmaan saman verran. Molemmissa ammateissa on vaatimukset ja soveltuvuudet, jotka eivät täysin kohtaa. Tulevaisuudessa tarvitaan siis 6 vuoden koulutus, läjä erilaisia passeja ja molempiin ammatteihin soveltuvia työntekijöitä. Konsulttien unelmissa tämä ei varmaan ole mikään ongelma, mutta moniko nykyisistä työntekijöistä täyttää nämä vaatimukset? Epäilen ettei tällä hetkellä kukaan. Oma motivaationi kokkina lähteä hiekoittamaan pihaa tai desinfioimaan vessoja ei riittäisi työssä pysymiseen, ehkä olen poikkeus, kaupungin puolesta todellakin toivon näin. Kuka sitten koordinoi työtehtävät? Tarvitaanko kenties konsultteja tai teknikoita työnohjaukseen? Ajatus tehokkaasta tuotannosta alkaa rapistua jo alkumetreillä.

Esittelijä unelmoi uuden yrityksen lähtevän kilpailemaan maakuntaan tällä konseptilla, kustannustehokkaana palveluntuottajana? Paperilla se voi siltä tosiaan näyttää, mutta todellisuudessa se on fantasiaa. Pahimmillaan huonosti motivoituneet kokki-siivoajat muodostavat sellaisen tuotantorakenteen, jolla ei ole laadullisesti mitään toivoa edes pitää kiinni Järvenpään palveluiden tuottamisesta.

Vuositasolla tämä maksaa kaupungille 120000 ostojen arvolisäveroina ja noin 60000 kerta verona yrityskaupasta (+ konsulttien palkkiot). Erilaisia vaihtoehtoja oli kuulemma mietitty, tämäkin alkaa tuoksua vakioselitykseltä, jolla vältytään ongelman realistisilta ratkaisuvaihtoehdoilta. Väkisin tulee mieleen, että onko valtuusto kuitenkaan se ylin päättävä elin vai käyttääkö virkamiehet valtuustoa kuin kumileimasinta?

Opetushallituksen moniste vuodelta 2003 ”Turvallisesti työssäoppimassa” listaa muutaman riskialueen joista esimerkiksi siivoajalla ole välttämättä tietoa. Näitä ovat mm. fysikaaliset, kemialliset, biologiset, psykososiaaliset, tapaturma- ja ergonomiariskit. Luultavasti konsulteille on vielä käyttöä vuosiksi, ja siihen sulavat säästötkin. Pääasia on, että saatiin taas yhtiöitettyä, myöhemmin voidaan todeta, että se oli huono päätös ja haudataan koko sotku hiljaisuudessa.

Jokaisesta kasvuyrityksestä, jollainen JATS: kin kuulemma on, yrittäjät ja johtajat kaikki kertovat menestyksen takana olevan hyvin motivoituneet työntekijät sekä ohut / joustava / mukautuva organisaatio. Ilmeisesti tässä kohtaa virkamiesjohtaja vain kirjoittaa määräyksen henkilöstölle, että ruvetkaa motivoitumaan…

Toimimaton julkinen liikenne on kuin sydän ilman verta

Tätä kirjoittaessani on lauantai 11.2.2017. Miten pääsisin Jampasta tokmannille ostoksille, julkisilla ? Elämme siis vuotta 2017. Kello on nyt 13.08, seuraava juna keskustaan lähtee 13:15 siihen en ehdi, seuraava lähtee 13:45 hinta 2,60 € VR-sovelluksella, muistaakseni 3,10 € junasta. Sitten seuraavaksi miten pääsen eteenpäin ? Googletin bussi Järvenpää – Terhola ja ensimmäinen linkki on Järvenpään kaupungin sivu Joukkoliikenne ja aikataulut, kuulostaa lupaavalta. Sivulta nyt ei tietenkään löydy suoraan tietoa monelta bussi lähtee, jatkan selaamista ja siirryn matkahuollon reittihakuun.

Entisenä Helsinkiläisenä mieleen tulee, että täältä ostetaan lippuja Turkuun ja Ouluun, löytääköhän haku Terholan ? Itse asiassa kyllä löysi ja pysäkkikin on Citymarketilla. Hinta 2 € ja seuraava lähtö on jo 14:10. Hienoa näyttäisi vielä olevan noin pysäkkiaikataulukin, tosin se on ilmeisesti vain suuntaa antava arvaus.

Yhteenvetona voisi todeta, että matka kauppaan kestää noin tunnin lähtö päätöksestä julkisilla, matkaa on noin 3,7 km.

Näin hyvin ei asiat tietenkään ole, tarkemmin kun tutkitaan, niin bussivuoroja on koko päivänä 6 kpl, sunnuntaina 0 kpl ja arkisin 11. Lauantaina ensimmäinen lähtee noin 9 aikaan ja viimeinen ennen klo 17. Arkisin ensimmäinen 7:20 ja viimeinen 18:05.

Rahaa kuluu matkoihin lauantaina yhdeltä hengeltä 4,60 – 5,10 kahdelta hengeltä 9,20 – 10,20. Taksi maksaisi samaan kellon aikaan 11,70 ilman odotuksia ja matka kestäisi 6 minuuttia. Tarvitaan siis melkoista sissihenkeä, googlettamista, jotta pääsee ensin lomakkeelle, jonka täytettyä saa selville bussiaikataulu. Kaiken lisäksi 2 hengeltä kuluu lähes saman verran rahaa, kuin taksilla kulkemiseen.

Mitä jos bussi olisikin ilmainen ? Tilanne voisikin olla ihan toisenlainen, busseista voisi todellakin tulla julkisia kulkuvälineitä.

-Tuomas Käyhkö Järvenpään Vihreät