Tuhotaanko lähiökulttuuria, julkaistu K-U 12.06.2018

Jampan ostarin purku on aloitettu?

Noin viikko sitten perjantaina kävin vakio Ärrällä, Jampan ostarilla kahvilla. Jampan ostari on viimeisiä 70-luvun betonilähiökulttuurin monumentteja, käyn siellä kerran pari viikossa aamukahvilla. Toisin kuin esimerkiksi Itä-Helsingissä, Jampan ostari on pysynyt kohtalaisen hyvässä kunnossa, ja paikalliset ihmiset käyttävät, varsinkin kesäisin ostaria kohtaamispaikkana. Aivan kuten toria keskustassa. R-Kioski tarjoaa yhden pöydän, kaksi tuolia ja tuhkakupin aamuisille kahvin juojille. Välillä väkeä on ollut niin paljon, että penkit ovat olleet käytössä viereisen pizzerian kohdiltakin.

Keskustelun aiheena, tuona kyseisenä aamuna oli penkkien mystinen siirtyminen parkkipaikan toisella puolella olevan puistokaistaleen puiden alle. Tässä kohtaa huomauttaisin monien kahvittelijoiden liikkuvan keppien ja rollaattorien avulla. Liityin keskusteluun, koska huomasin myös itse jääneeni ilman istumapaikkaa. Tosin saan kyllä istua töissä koko päivän, joten minulle seisominen tekee vain hyvää. Keskustelussa ihmeteltiin kovasti, miksi penkit piti viedä pois?

Myöhemmin samaa asiaa ihmeteltiin myös Facebookissa, ja syytöksiä penkkien poistosta lenteli moneen suuntaan. Vielä tuona perjantai aamuna keskustelussa toivoin, että kaupunki on varmaan tuomassa meille uudet hienommat penkit, koska moneen kertaan olemme kuulleet, virkamiesten kertovan kuinka tärkeätä on kehittää myös Jampan aluetta.

Näiden kahvien jälkeen on todettava, ettei kaupunki toimittanut uusia hienompia penkkejä, vaan Jamppalaiset työmiehet ja vanhukset juovat tästä lähtien kahvinsa seisten. On erittäin ikävää, jos tätä Kaurismäkeläistä lähiökulttuuria aletaan tuhoamaan Jampasta. Olen itse betonilähiöiden kasvatti, ja myönnän omaavani vahvat tunnesiteet lähiökulttuuriin. R-Kioskin kahvimyynti on rikastuttanut Jamppalaista lähiökulttuuria moninkertaisesti. Torikahvila tyyppiset keskustelut R-kioskin edessä ovat kaikille avoimia ja aiheet liikkuvat autoista valonnopeuden syvimpiin olemuksiin.

Me Jampan ostarin vakioasiakkaat haluamme penkit takaisin, entistä hienompina ja anteeksipyynnön saattelemina.

Tuomas Käyhkö

Jamppalainen

 

Huolta vesistöstä, julkaistu HS 21.05.2018

KIINNOSTAAKO HELSINKIÄ JA VANTAATA YMPÄRISTÖ?

Vantaanjoen vesistöä on vuosikaudet kunnostettu ja saatu myös paikallinen taimenkanta elpymään. Virtavesien hoitoyhdistys (Virho) on tehnyt paljon työtä kutusoraikkojen saamiseksi soveltuviin kohtiin vesisistöä. Helsingin ja Vantaan kaupunkien kalaistutukset vaikeuttavat paikallisen kalakannan kehittymistä. Laitoksissa kasvatetut kalat lisääntyvät luonnon kalojen kanssa ja tuloksena on heikosti luonnossa selviytyviä jälkeläisiä. Helsingin vanhankaupungin kosken vesivoimala taas tuhoaa vaelluskalakantoja, kun merelle pyrkivät nuoret vaelluskalat pyöritetään laitoksen turbiinien läpi.

Vaikka jätevesipäästöt vesistöön on saatu laskemaan, niin Helsinki edelleen laskee satoja ellei tuhansia kuutioita jätevesiä Vantaanjokeen. Jätevedet aiheuttavat hapettomia alueita jokeen. Vaelluskalojen, kuten meritaimenen selviytyminen hapettomien alueiden yli voi olla mahdotonta. Pohjakaloille ja poikasille ne ovat kohtalokkaita.

Helsingillä ja Vantaalla on nyt valinnan paikka. Tehdäänkö historiallinen ympäristöteko vai jatketaanko kalojen pilkkomista turbiineissa ja estetään luonnonmukaisen kalakannan toipuminen?

Entisenä Helsinkiläisenä, pidän tilannetta huolestuttavana. Vantaanjokea ei pidä käyttää viemärinä missä istutettuja kaloja kaupunkilaiset onkivat ruokapöytään.

Tuomas Käyhkö

Järvenpää

Jamppa ja palvelut

Muutimme rouvan kanssa Jamppaan loppuvuonna 2008, Helsingin puuvallilasta. Ilahduin heti ensimmäisinä päivinä paikallisten ihmisten välittömyydestä ja suorapuheisuudesta. Haltianpolulla käveli vastaan herrasmies kevyessä nousuhumalassa ja kyseli tukevalla kallion murteella tupakkia ja tulta. Tunsin tulleeni kotiin. Naapuritalon päädyssä kerääntyy talon asukkaita varsinkin kesäisin tupakille ja seurustelemaan (juoruamaan) paikallisista asioista ja ihmisistä, aivan kuten Vallilassa ja Kalliossakin… Jamppa on hieno paikka.

Vuonna 2008 meillä oli Maahisentien kulmassa kioski, jossa oli mukava käydä kahvilla ja ostoksilla. Meillä oli tietysti myös, neuvola, hammashoitola, sosiaalitoimisto. JUST “keräsi” kaikki yhden katon alle, mitä en pidä ollenkaan huonona asiana. Meillä oli Rekikadulla äänestyspaikka, nuorisotilat ja kappeli. Näistä on enää kappeli jäljellä. Samaan aikaan Jampan asukasluku nousee, kun palvelut viedään pois.

Seuraavina varmaan apteekki ja ostari? Ostoskeskus alkaa olla jo harvinaista 70 luvun betonilähiöostari historiaa, jota on monissa kaupungeissa purettu uuden alta pois. Olen seurannut, miten kaupungissamme vanhoista taloista hankkiudutaan eroon. Ne tyhjennetään, annetaan muutaman vuoden rapistua ja sitten kaikessa hiljaisuudessa puretaan.

Mitä jää Jamppaan, jos ostari puretaan? tuleeko tilalle mitään vastaavaa? Viime kesänä meiltä vietiin valot, ylläolevan kuvan otin viime kesänä, kun kerrankin valot toimivat… ja kuten näkyy, valaistus on jotain surullisen ja ankea väliltä. Pyörätiellä ei näe kuin metrin eteenpäin, kun valot on autotielle suunnattuja. Olen nähnyt monissa kaupungeissa, kuinka yhdestä valotolpasta on vedetty kaksi lappua toinen autotielle ja toinen pyörätielle.

Viime kesänä meiltä siis vietiin valot, selityksiä olen saanut kaksi. Ensimmäisenä kuulin, kuinka valojenohjausjärjestelmä on rikki tai toimii epäluotettavasti. Uusiminen on kuulemma iso ja kallis projekti. Toisen selityksen sain viime viikolla, kaupunki hakee kesäisin säästöjä sammuttamalla katuvalot öisin. Pimeään kun lisätään sade ja polkupyörä, jonka vauhti on 20 km/h syntyy venäläinen ruletti, joka oli lähellä laukeamista useaan kertaan. Miten käy ensi kesänä, jatkuuko Jampan alasajo ja venäläinen ruletti?

Jos kaupunkilaiset valitsee valtuustoon Jamppalaisia ehdokkaita, on tulevaisuutemme varmasti paremmissa käsissä. Hoidetaan Jamppa takaisin kaupunkikehityksen keskiöön ja avataan seuraavissa vaaleissa Rekikadun äänestyspaikka uudelleen.

Minut muita vihreitä ehdokkaita tapaat Jampan ostarilla ensi maanantaina 27.03.2017 klo 14-16. Yhdessä saamme Jampan palvelut pelastettua.

 

Siivooja ja kokki

Katselin netistä viimeisen Järvenpään kaupunginvaltuuston kokouksen. Kokouksessa päätettiin perustaa uusi yritys ”JATS”, johon siivous ja ateriapalvelut jatkossa siirtyvät. Kokouksessa oli puhetta työntekijöiden työsuhdeturvasta ja siitä, että henkilöstöä ei vähennetä. Siivoajat tulevat jatkossa tekemään kokin töitä ja kokit siivoajien töitä. Itse uskon, ettei kumpikaan ei tule toteutumaan esitetyllä tavalla. Esittelyä varjosti kummallinen kiireellisyys, ikään kuin se olisi saatava aikaan nykyisellä valtuustolla. Olen opiskellut ja työskennellyt ravintola-alalla toistakymmentä vuotta, ja nähnyt tätä toimenkuvien yhdistelyä jo ravintolassa. Romanttisissa kuvitelmissa kokit tarjoilevat ruokia ja tarjoilijat toimivat portsareina sekä tiskaajina, kaikilla on töitä ja viihtyvät hienosti, asiakkaat saavat kosketuksen keittiöammattilaisiin, syntyy kustannussäästöä ja hinnat pysyvät kohtuullisina.

Todellisuudessa laatu kärsii, puolivalmisteiden käyttö lisääntyy, raaka-aine kustannukset nousevat ja kaikki lopulta realisoituu tuotteessa. Ravintolakokin tutkinto kestää 3 vuotta ja siivoajan tutkinto varmaan saman verran. Molemmissa ammateissa on vaatimukset ja soveltuvuudet, jotka eivät täysin kohtaa. Tulevaisuudessa tarvitaan siis 6 vuoden koulutus, läjä erilaisia passeja ja molempiin ammatteihin soveltuvia työntekijöitä. Konsulttien unelmissa tämä ei varmaan ole mikään ongelma, mutta moniko nykyisistä työntekijöistä täyttää nämä vaatimukset? Epäilen ettei tällä hetkellä kukaan. Oma motivaationi kokkina lähteä hiekoittamaan pihaa tai desinfioimaan vessoja ei riittäisi työssä pysymiseen, ehkä olen poikkeus, kaupungin puolesta todellakin toivon näin. Kuka sitten koordinoi työtehtävät? Tarvitaanko kenties konsultteja tai teknikoita työnohjaukseen? Ajatus tehokkaasta tuotannosta alkaa rapistua jo alkumetreillä.

Esittelijä unelmoi uuden yrityksen lähtevän kilpailemaan maakuntaan tällä konseptilla, kustannustehokkaana palveluntuottajana? Paperilla se voi siltä tosiaan näyttää, mutta todellisuudessa se on fantasiaa. Pahimmillaan huonosti motivoituneet kokki-siivoajat muodostavat sellaisen tuotantorakenteen, jolla ei ole laadullisesti mitään toivoa edes pitää kiinni Järvenpään palveluiden tuottamisesta.

Vuositasolla tämä maksaa kaupungille 120000 ostojen arvolisäveroina ja noin 60000 kerta verona yrityskaupasta (+ konsulttien palkkiot). Erilaisia vaihtoehtoja oli kuulemma mietitty, tämäkin alkaa tuoksua vakioselitykseltä, jolla vältytään ongelman realistisilta ratkaisuvaihtoehdoilta. Väkisin tulee mieleen, että onko valtuusto kuitenkaan se ylin päättävä elin vai käyttääkö virkamiehet valtuustoa kuin kumileimasinta?

Opetushallituksen moniste vuodelta 2003 ”Turvallisesti työssäoppimassa” listaa muutaman riskialueen joista esimerkiksi siivoajalla ole välttämättä tietoa. Näitä ovat mm. fysikaaliset, kemialliset, biologiset, psykososiaaliset, tapaturma- ja ergonomiariskit. Luultavasti konsulteille on vielä käyttöä vuosiksi, ja siihen sulavat säästötkin. Pääasia on, että saatiin taas yhtiöitettyä, myöhemmin voidaan todeta, että se oli huono päätös ja haudataan koko sotku hiljaisuudessa.

Jokaisesta kasvuyrityksestä, jollainen JATS: kin kuulemma on, yrittäjät ja johtajat kaikki kertovat menestyksen takana olevan hyvin motivoituneet työntekijät sekä ohut / joustava / mukautuva organisaatio. Ilmeisesti tässä kohtaa virkamiesjohtaja vain kirjoittaa määräyksen henkilöstölle, että ruvetkaa motivoitumaan…