Järvenpää pyöräilykaupunki

Järvenpään Vihreät

Järvenpään fillarikerho on ansiokkaasti ajanut parempaa pyöräilykulttuuria Järvenpäähän. Torstaina 23.5.2019 kaupunkikehityslautakunta ottaa kantaa fillarikerhon oikaisuvaatimukseen Puurtajankadun katusuunnitelmaan. Pyöräteiden jatkeet ajoradan yli (suojatiet) olisi sen mukaan rakennettava siten ettei niissä olisi reunakiviä. Kuulostaa omituiselta ettei näin rakenneta jo lähtökohtaisesti…

Vastauksessaan kaupunkikehitys sanoo huomioivansa Puurtajankadun pyöräilyreittinä ja suunnitelmat tehdään näiden mukaan. Päätösesityksessä kuitenkin esitetään oikaisuvaatimuksen hylkäystä? No, torstaina kuulemme tarkemmin mistä on kysymys. Mielestäni tämä ei ole kustannuskysymys, ja on vaikea ymmärtää miksi sitä ei vain suoraan oikaista suunnitelmaan?

Lyhyen googletuksen jälkeen, sain vähän raapaistua pintaa missä tässä oikein kysymys. Ilmeisesti on myös perinteisen muutosvastustuksen lisäksi huoli näkövammaisten turvallisuudesta. Reunakivi kertoo näkövammaiselle missä ajorata alkaa. Tämä ongelmahan ratkeaa hyvin yksinkertaisesti tekemällä tunnistus raidan reunaan. Näitä käytetään mm. juna-asemien laitureilla, kertomassa näkövammaiselle turvallisen odotusalueen rajan.

Espoo näyttää mallia

Espoossa alettiin tosissaan kehittämään pyöräilyreittejä 2016, kun reunakivettömiä pyörätie ratkaisuja kokeiltiin. Pyöräilyä edistettiin motivoidusti ja suunnitellusti. Kaupunkifillari kirjoitti ko. vuodesta ansiokkaan blogin, johon toivoisin Järvenpään virkamiesten tutustuvan paremmin.

Edellä mainitussa blogissa on mukana suojatiemalli, joka huomioi koko kevyen liikenteen, myös näkövammaiset ja pyörätuolilla liikkuvat. Korkeat reunakivet ovat ongelma myös rollaattoreilla liikkuville ihmisille… Ratkaisuja siis löytyy jo valmiina, meidän ei tarvitse keksiä pyörää uudelleen ja teettää tutkimuksia tai selvityksiä.

Korotettu pyörätien jatke vähentää 42% lasten risteys-onnettomuuksista

Näitä me tarvittaisiin varsinkin lasten koulureittien turvaamiseksi. Mikäli kouluverkko jossain kohtaa muuttuu vielä isojen kouluyksiköiden suuntaan, niin se tarkoittaa myös lasten koulureittien pidentymistä ja valitettavasti myös riski onnettomuuksille lisääntyy. Tätä riskiä voidaan siis tutkitusti laskea korotetuilla pyörätien jatkeilla. Liikennesuunnittelussa usein puhutaan turvallisuudesta, mutta toimenpiteet eivät tunnu etenevän, koska rahoitusta ei aina saada järjestymään.

Olen aikaisemminkin kysynyt miksi ennakkoasenteet ja säästöt menevät ihmishenkien edelle? En haluaisi ajatella, että maksajan oma taloudellinen turvallisuus on tärkeämpää kuin toisen ihmisen henki… Taustalla saattaa kuitenkin olla näennäisesti vähäinen asia, joka voidaan hoitaa liikennemerkeillä ja näin saadaan vastuu siirrettyä teiden käyttäjille. Toisaalta, vastuu kyllä ensisijaisesti onkin teiden käyttäjillä. Omassa lapsuudessa minua ja muitakin opetettiin televisiota myöden, katso vasemmalle, oikealle ja vielä vasemmalle ennen suojatielle astumista. Kukaan ei silloin puhunut, että sinulla on oikeus mennä suojatielle ennen autoa ja, että autolla on väistämisvelvollisuus.

Ihanne yhteiskunnassa, minkä lähelle Järvenpään on mahdollista päästä, kaikki tuntevat vastuunsa ja väistämisvelvollisuutensa. Hyvä olisi myös muistaa, että kun luopuu omasta etuajo-oikeudestaan, niin se täytyy tehdä varmasti turvallisesti, siten että kaikki varmasti tietävät tilanteen muuttuneen. Viikottain näen varttuneen ihmisen näyttävän autolle, että mene vain ensin huomioimatta, että takana onkin jalankulkija jo astumassa auton alle…

Sujuva liikenne on yhteispeliä

Kaikki kiire pitäisi jättää pois risteys- ja suojatiealueilla. Yhteispelillä ja liikennesääntöjen mukaan toimimalla säästytään monilta onnettomuuksilta. Kaupungin tehtävä on tukea tätä kehitystä liikennekulttuurissa ja rakentaa parhaimpia mahdollisia ratkaisuja pyöräteiden jatkeille, ja risteysalueille.

Itse olen torstaina puolustamassa korottomia pyöräteiden jatkeita Puurtajankadulle. Toivon myös valmisteluun sellaista asennetta, jolla saadaan turvallisia ratkaisuja tulevaisuudessa ilman oikaisuvaatimuksia.

“Run to the hills – Vitamin String Quartet”

Taksien kilpailusta

Taksi

Kilpailuvirasto (kkv) teki viime syksynä kyselyn tuhansille taksiyrittäjille ja lisäksi sai palautetta suoraan monilta yrittäjiltä. Lisää täällä. Ongelmia on siis noussut, no kukapa niitä ei näin suuressa muutoksessa odottanutkaan, ja nyt niitä aletaan nostamaan pöydälle sekä karsimaan laittomia menettelytapoja. Hyvä kkv, tälläistä toimintaa tarvitaan myös muille aloille!

Miksi sitten taksiala on kartellimaineessa? Syyt löytyy historiasta. Aikoinaan, kun henkilökuljetusta alettiin suomessa harjoittaa ammattimaisesti, niin se oli jokainen omasta puolestaan, eikä kaikki tosiaan olleet toistensa kavereita. Toiminta oli villiä, ja kukaan ei sitä valvonut. Toisten kyytejä varastettiin, puuhattiin vaikka mitä lain rajamailla, mahdollisesti se välillä ylitettiinkin. 

Poliisi hukkui valituksiin ja ilmoituksiin asiakkailta sekä yrittäjien toisista yrittäjistä tekemiin ilmoituksiin. Lopulta poliisi ehdotti taksiyrittäjille: Tehkää joku yhdistys, jonka kanssa voimme asioida, ilman että joudumme yksitellen käsittelemään jokaista tapausta. Näin syntyi Suomen Taksiliitoksi lopulta kehittynyt yhdistys.

Tämän jälkeen alkoi pelisääntöjen rakentaminen. Sääntöjen, joiden mukaisesti taksiliikennettä tulee hoitaa suomessa. Suuren laman aikana joutui vapaa markkinamalli koetukselle. Takseja oli mm. Helsingissä noin kolminkertainen määrä kysynnän tarpeisiin. Muilla aloilla markkinat huolehtivat itse konkurssien kautta vähennyksen. Taksi-alalla se kuitenkin toimiikin hieman eri tavalla. Oli helppoa jättää kaikkia tuloja ilmoittamatta ja tehdä rikollista kauppaa prostituution välityksen ja päihteiden avulla. Tämä oli kestämätöntä niille rehellisille yrittäjille, jotka halusivat tehdä työtä ammattimaisesti ja velvoitteet hoitaen. Näin taas syntyi alan sääntely.

Sääntely tarkoitti ajo-vuorovelvoitteita, määräsääntelyä ja hintasääntelyä. Taksiyrittäjät suostuivat valtion määräämään hintaan olemaan töissä myös kannattamattomina aikoina ja vastineeksi yritysten määrää pidettiin kysynnän tasolla. Järjestelmä palveli hyvin viime vuoteen asti. Toki siinä oli paljon korjattavaa, mutta virkakoneisto ei ollut kiinnostunut enää vuosiin sitä korjaamaan, koska halusivat vapauttaa koko alan.

Taksiyrittäjät ovat viime heinäkuuhun asti eläneet suljetussa valtion hallinnoimassa kartellissa. Vuosia on monet yrittäneet porsaanreikien, pimeiden taksien ja pikkubussien kautta laajentaa tai kilpailla suljetulla markkinalla. Näitä yrittelijäitä kuljettajia taas taksiyhdistykset ja -yrittäjät ovat jahdanneet usein apunaan poliisi. Heinäkuun 1 päivä 2018 kaikki kääntyi 180 astetta. Se mihin taksit olivat vuosikymmenten aikana tottuneet, olikin nyt laitonta. 

Osalle yrittäjistä muutos oli odotettu ja helppo. Liiketoimintasuunnitelmat muuttuivat, kalustoa otettiin lisää käyttöön ja uusia välityspalveluita tuli markkinoille. Valitettavasti osa taas edelleen ajattelee suojelevansa omiaan edunvalvonnallisin keinoin. Yksi näistä on välitysten ja yhdistysten sulkeminen uusilta yrittäjiltä. Nämä konservatiiviset voimat ovat enimmäkseen kohta eläkkeellä jääviä yrittäjiä, jotka vielä haluavat tehdä viimeisen “palveluksen” tuleville. 

Kkv nostaa esiin hintakilpailun yhtenä isona asiana, ihmetellen miksei hinnat ole laskeneet. Yksi syy on, ettei hinta ole tärkein kriteeri taksia valittaessa. Tällä hetkellä asiakkaita arveluttaa mennä tuntemattoman yhtiön taksin kyytiin. Luotettavuus, saatavuus ja laatu menevät usein hinnan edelle. Kysynnän ja tarjonnan laki nostaa taksimatkan hintaa isoilla tunnetuilla taksinvälitysyhtiöillä ja laskee hintoja uusilla markkinaosuuksia hakevilta yhtiöiltä.

Helsingissä markkinat toimivat tällä hetkellä loistavasti, eikä enää pitäisi katsoa taksimatkojen hintaa isojen toimijoiden hinnastoista. Hinta vertailupalvelut kuten taksiopas.fi ovat oikea tapa markkinoiden seuraamiseen. Liikenneministeriö perusti NAP palvelun, josta viranomaiset voisivat suoraan tuottaa reaaliaikaista tietoa eri yhtiöiden hinnoista. Sehän oli yksi perustelu palvelun perustamiselle.

Uskon, että perinteiset välityskeskukset avaavat pikku hiljaa ovia myös uusille yrittäjille. Vanhat kiintiöt muodustuu nyt välityksessä olevien autojen lukumäärän rajoittamiseen. Ongelmaksi muodostuukin nyt se ikuinen kartellihaamu. Koska suurimpien välitysyhtiöiden omistus on asiakkailla (taksiyrittäjillä), niin on vaarana, että vapautuvia paikkoja annetaankin vain laajentumista hakeville osakkaille tai jo välityksessä oleville yrittäjille. Markkinat on myös syntymässä niin kutsuttujen palvelusopimusten myynnille, joka voi avata oven välitykseen uudelle yrittäjälle. Tämä olisi tärkeätä sallia laajasti, koska se mahdollistaa monille uudistuksen vastustajalle poistumisen alalta ja motivoituneen yrittäjän pääsyn välitykseen.

Edelleen Helsingissä tämäkään ei ole ongelma, sillä mm Kovanen, Fixutaksi, Kajon ja Menevä ovat jo nousseet tunnetuiksi yhtiöiksi. Näissä yhtiöissä myös etsitään uusia yrittäjiä välitykseen.

Miten onkaan muun suomen laita? Syrjäseuduilla on päivystykset loppuneet, ja ei pelkästään syrjäseuduilla vaan jo Helsingin seudun reunoilla tarjonta loppunut tiettyinä kellon aikoina. Kilpailua ja tarjontaa ei synny, ellei yritystoiminnalle ole edellytyksiä. Valitettavasti kysyntää ei ole riittävästi kaikkina aikoina joka paikassa. Kunnat ja kaupungit voivat halutessaan ostaa päivystyspalveluita taksiyrittäjiltä, mutta ovat toistaiseksi tyytyneet valittamaan tilanteesta ja odottavat, että valtio määrää yrittäjät tekemään ilmaista työtä, kuten ennenkin.

Määräävä markkina-asema voi syntyä pienellä paikkakunnalla helposti, ja silloin ei enää voida sulkea uusia yrittäjiä ulkopuolelle. Samoin keskusten vastuiden siirrot yrittäjille voivat olla kohtuuttomia, kuten olemme saaneet lukea kela-kuljetusten järjestämisistä.

Nämä kaikki ongelmat nostettiin esille valmistelussa, virkamiehet eivät niihin uskoneet ja poliitikoilla oli markkinoiden paine tehdä muutoksia. Miten meni lopulta? Isoissa kaupungeissa markkinat toimii, muualla ei. Kilpailutuksissa tulisi myös huolehtia, ettei kilpailutusta voita alihinnoitteleva yhtiö. Tulevalla hallituksella on vastuu korjaustoimenpiteistä. Yksi vaihtoehto olisi Alankomaiden tapainen yhteistyöelin, jossa on markkinatoimijoita, tuottajia ja virkamiehiä (mielellään kuljetusalan tuntevia), ratkaisemaan ongelmia.

 

In Flames I, the Mask albumia kuunnellen kirjoitettu

Liberaalit arvot ja vihreät

Presidentinvaalien aikana monet meistä aktiiveista saimme jälleen kerran mahdollisuuden tavata ihmisiä toreilla ja somessa. Samaan aikaan on varsinkin somessa nähtävissä minulle vielä melko tuoreita käsitteitä, käsitteitä joista jouduin keskustelemaan jo kuntavaalikampanjan aikana, “vihervassarit”, “punavihreät” jne. Monesti olen siis kohdannut ennakkoluuloja vihreistä, joihin on vahvasti liittynyt vasemmistolainen ajattelu. Siispä päätin nyt lopulta selvittää mistä tässä on kysymys? Itse liityin vihreisiin, koska en koe olevani vasemmistolainen enkä oikeistolainen, vaan vastuullinen liberaali.

Simo Raittila kirjoitti 3.10.2014 vihreästä liberalismista mielestäni varsin osuvasti Vihreä Tuuma verkkolehdessä (https://www.vihreatuuma.fi/mita-on-vihrea-liberalismi/). Puran nyt tässä omia ajatuksiani hänen 3 teesistä vihreästä libreralismista.

1. “Ihmisiä tulee kohdella yksilöinä ja jättää heille lopullinen valta tehdä omaa elämäänsä koskevia valintoja”

Vasemmistolainen ajatusmaailma on jokseenkin päinvastainen teesin loppuosan kohdalta. Elämme yhteiskunnassa, jossa valtio ajattelee ettei ihmiset itse osaa tehdä oikeita ratkaisuja. Toisaalta voisi myös ajatella, että valtio ja muu hallinto ei halua luopua vallastaan ihmisten elämään? Yrityselämässä pyritään usein asiakaslähtöiseen ajatteluun, palveluita ja tuotteita tuotetaan tarpeeseen ja palvelemaan asiakasta, jotta ihminen voi itse vaikuttaa valinnoillaan omaan elämän laatuun.

Kohdellaanko meitä yksilöinä, vai ihmisryhminä, työttömät, lapsiperheet, keskiluokkaiset, rikkaat ja köyhät? Mielestäni aivan liikaa. Kansaa ei pitäisi jakaa näin karkeasti. Köyhä voi olla lapsiperheellinen kuten rikaskin tai työtön tai keskiluokkainen. Miten lakeja voidaan säätää erikseen heille, no ei voida, silti monet niin haluaisivat tehdä. Se on kuin katsoisi maailmaa tyhjän vessapaperirullan läpi.

Lakien pitäisi olla pääasiassa puitteita minkä sisällä toimitaan, joskus tarvitaan voimakkaampaa ohjausta tottakai esim. liikennevaloissa ei voi olla punaiselle valolle mitään vaihtoehtoista tulkintaa. Vaikka olenkin kuullut vanhoista vihreistä ja vaalean punaisista liikennevalo käsitteistä, täytyy tämän tyyppisiä asioita lailla yksiselitteisesti määrätä.

Suomessa taas kaupoissa ollaan menty holhouksessa jo liian pitkälle, kun 44 vuotiaalta ihmiseltä pyydetään henkilöllisyystodistus kassalla hänen ostaessaan alkoholitonta viiniä.

    2. “Vapaat markkinat edistävät ihmisten hyvinvointia ja toiveita. Valtion lakien tulee kuitenkin taata, ettei markkinoilla voi toimia tuhoten korvauksetta toisten elinympäristöä tai rääkäten eläimiä”
    Tässä kohtaa tulee vastuullisuus esiin. Puitteet mistä edellä mainitsin, on oltava tarpeeksi väljät, jotta markkinoille syntyy riittävästi erilaisia ja eritasoisia tuotteita. Kun tuodaan kestävä kehitys oikeasti mukaan päätöksentekoon alkavat puitteet rakentumaan oikeille arvoille.
    Ihmisten on oltava keskipisteessä, ja tällä tarkoitan koko kansaa. Vastuullinen yhteiskunta huolehtii omista kansalaisistaan ja tarjoaa valitusta, sivistystä ja myös terveydenhuoltoa ja kuntoutusta. Holhouksella saadaan kyllä tilastoja kauniiksi, mutta samalla syödään kaikkien itsemääräämisoikeutta perustellen kustannuksia ja tilastoja.
    Ihmiset eivät ole tyhmiä, kuten holhouksen kannattajat usein ajattelevat. Ihmiset löytävät porsaanreikiä, alkavat soveltamaan lakia ja valitettavasti holhous myös ruokkii rikollisuutta. Usein olen kuullut esim junassa, kun joku on menossa Virosta hakemaan “lastia”, kun hän ottaa ylös tilausta kavereille. “Montako lavaa haluat” on melko normaalia keskustelua. Näin ei saisi olla, lain mukaan alkoholia saa tuoda vain omaan käyttöön. Lainsäätäjät kuitenkin saavat tämän tyyppisillä ratkaisuilla tilastollisesti kulutuksen vähenemään, koska lainkuuliaiset ihmiset (joilla yleensä ei ole esim päihdeongelmaa) tottelevat lakia. Ongelma on kuitenkin vakavampi, koska iso osa ihmisistä ei enää välitä noudattaa lakia, jonka kokevat kosmeettiseksi lainsäätäjän mielipiteeksi. Voin vain kuvitella tullimiehen motivaatiota työhönsä kun hän alkaa selvittämään kenelle nuo nelosoluet ovat menossa.
    3. “Julkisen vallan pitää tuntea rajansa. Se saa puuttua yksilöiden toimintaan vain yhtäläisesti sekä mahdollisimman neutraalisti ja läpinäkyvästi”
    Nykyinen hallituksemme on kunnostautunut tämän vastakohdan toteutuksessa loistavasti, viimeisin osoitus on ns. “Aktivointilaki”. Kun valmistelussa ei riittävästi oteta aikaa ja laatua mukaan, niin tulos on sen mukaista. Läpinäkyvyys koetaan valitettavasti edelleen ongelman, eikä sen vahvuuksia haluta myöntää. Ilmeisesti tavoitteena ko. laissa on saada jälleen kerran kosmeettinen positiivinen tilastoihme.
    Sen sijaan, että valtio tuottaisi työllistymiselle mahdollisuuksia, haluaa se työttömät järjettömiin 3 tunnin työsuhteisiin tai orjiksi yrityksiin ja kuntiin. Porkkana voittaa kepin aina, joka kerta. 5€ menetys päivässä työttömälle, ruokkii jälleen kerran rikollisuutta ja harmaata taloutta. Harmaan talouden torjunnassakin on käyty vain lähinnä työntekijöiden kimppuun vaatimalla pankkeja selvittämään mistä ihminen on saanut käteistä. Todennäköisesti hän on myynyt tappiolla käytettyjä tavaroita, selvitäkseen veloista. En usko kenenkään sanovan, että myin huumeita ja nämä jäi voittoa. Samaan aikaan isot yritykset lypsävät yritystukia, ja tekevät aggressiivista verosuunnittelua, täysin laillisesti, kunnes hautaavat rahat veroparatiiseihin. Yhtäläisesti, neutraalisti ja läpinäkyvästi ovat niitä lähtökohtia, millä tehdään puitteet verotukseen, tukiin ja koko yhteiskuntaan.