Tuhotaanko lähiökulttuuria, julkaistu K-U 12.06.2018

Jampan ostarin purku on aloitettu?

Noin viikko sitten perjantaina kävin vakio Ärrällä, Jampan ostarilla kahvilla. Jampan ostari on viimeisiä 70-luvun betonilähiökulttuurin monumentteja, käyn siellä kerran pari viikossa aamukahvilla. Toisin kuin esimerkiksi Itä-Helsingissä, Jampan ostari on pysynyt kohtalaisen hyvässä kunnossa, ja paikalliset ihmiset käyttävät, varsinkin kesäisin ostaria kohtaamispaikkana. Aivan kuten toria keskustassa. R-Kioski tarjoaa yhden pöydän, kaksi tuolia ja tuhkakupin aamuisille kahvin juojille. Välillä väkeä on ollut niin paljon, että penkit ovat olleet käytössä viereisen pizzerian kohdiltakin.

Keskustelun aiheena, tuona kyseisenä aamuna oli penkkien mystinen siirtyminen parkkipaikan toisella puolella olevan puistokaistaleen puiden alle. Tässä kohtaa huomauttaisin monien kahvittelijoiden liikkuvan keppien ja rollaattorien avulla. Liityin keskusteluun, koska huomasin myös itse jääneeni ilman istumapaikkaa. Tosin saan kyllä istua töissä koko päivän, joten minulle seisominen tekee vain hyvää. Keskustelussa ihmeteltiin kovasti, miksi penkit piti viedä pois?

Myöhemmin samaa asiaa ihmeteltiin myös Facebookissa, ja syytöksiä penkkien poistosta lenteli moneen suuntaan. Vielä tuona perjantai aamuna keskustelussa toivoin, että kaupunki on varmaan tuomassa meille uudet hienommat penkit, koska moneen kertaan olemme kuulleet, virkamiesten kertovan kuinka tärkeätä on kehittää myös Jampan aluetta.

Näiden kahvien jälkeen on todettava, ettei kaupunki toimittanut uusia hienompia penkkejä, vaan Jamppalaiset työmiehet ja vanhukset juovat tästä lähtien kahvinsa seisten. On erittäin ikävää, jos tätä Kaurismäkeläistä lähiökulttuuria aletaan tuhoamaan Jampasta. Olen itse betonilähiöiden kasvatti, ja myönnän omaavani vahvat tunnesiteet lähiökulttuuriin. R-Kioskin kahvimyynti on rikastuttanut Jamppalaista lähiökulttuuria moninkertaisesti. Torikahvila tyyppiset keskustelut R-kioskin edessä ovat kaikille avoimia ja aiheet liikkuvat autoista valonnopeuden syvimpiin olemuksiin.

Me Jampan ostarin vakioasiakkaat haluamme penkit takaisin, entistä hienompina ja anteeksipyynnön saattelemina.

Tuomas Käyhkö

Jamppalainen

 

Huolta vesistöstä, julkaistu HS 21.05.2018

KIINNOSTAAKO HELSINKIÄ JA VANTAATA YMPÄRISTÖ?

Vantaanjoen vesistöä on vuosikaudet kunnostettu ja saatu myös paikallinen taimenkanta elpymään. Virtavesien hoitoyhdistys (Virho) on tehnyt paljon työtä kutusoraikkojen saamiseksi soveltuviin kohtiin vesisistöä. Helsingin ja Vantaan kaupunkien kalaistutukset vaikeuttavat paikallisen kalakannan kehittymistä. Laitoksissa kasvatetut kalat lisääntyvät luonnon kalojen kanssa ja tuloksena on heikosti luonnossa selviytyviä jälkeläisiä. Helsingin vanhankaupungin kosken vesivoimala taas tuhoaa vaelluskalakantoja, kun merelle pyrkivät nuoret vaelluskalat pyöritetään laitoksen turbiinien läpi.

Vaikka jätevesipäästöt vesistöön on saatu laskemaan, niin Helsinki edelleen laskee satoja ellei tuhansia kuutioita jätevesiä Vantaanjokeen. Jätevedet aiheuttavat hapettomia alueita jokeen. Vaelluskalojen, kuten meritaimenen selviytyminen hapettomien alueiden yli voi olla mahdotonta. Pohjakaloille ja poikasille ne ovat kohtalokkaita.

Helsingillä ja Vantaalla on nyt valinnan paikka. Tehdäänkö historiallinen ympäristöteko vai jatketaanko kalojen pilkkomista turbiineissa ja estetään luonnonmukaisen kalakannan toipuminen?

Entisenä Helsinkiläisenä, pidän tilannetta huolestuttavana. Vantaanjokea ei pidä käyttää viemärinä missä istutettuja kaloja kaupunkilaiset onkivat ruokapöytään.

Tuomas Käyhkö

Järvenpää