Miksi Vihreät?

Ihmisillä on monenlaisia ennakkokuvitelmia, siitä millaisia ovat vihreät tai perussuomalaiset jne. Lähdettyäni ehdolle, en osannutkaan arvata miten varmoina ja ainoina totuuksina ihmiset näitä ns. stereotypioita eri puolueiden edustajista pitävät. Yrittäjä ystävieni kommentit olivat etupäässä “Vihreät en olisi uskonut”, “Sähän olet lihansyöjä”, “Väärä puolue, sun pitäisi olla perussuomalaisissa”, muutama mainitakseni. Moottoripyöräharrastus puolelta kuulin mm. “Lääkkeet Tuomas”, “Eix sun pitäis ajaa polkupyörällä” …

Liityttyäni vihreisiin ja lähdettyäni ehdolle, myös vihreät kyselivät mikä sai minut lähtemään vihreisiin ja jo esittäytyessäni mainitsinkin, että minun kaltaisia jäseniä saattaa olla tulossa enemmänkin. Kerron nyt tässä miksi juuri vihreät, onhan tänään YLE:ssä vihreiden puoluepäivä. Saatat ehkä löytää minutkin yleisöstä.

Ilmastonmuutos ja ympäristö. Miten moottoripyöräilyä harrastava ja autoilulla elantonsa hankkiva mukamas on ihmisen haitallista toimintaa vastustava? Ensinnäkin taksi on juuri se puuttuva lenkki, jonka avulla yhä useampi voi jättää oman auton hankkimatta. Toiseksi vaikka kaikki suomen moottoripyörät seisoisivat koko kesän, ei sillä minkäänlaista merkitystä ilmastoomme. Ihmisiä usein syyllistetään oman käytöksen aiheuttamasta haitasta ympäristöön. Onhan silläkin oma merkityskin. Esim. jätteiden lajittelu, kertakäyttötavaran ja turhan muovin välttely, kierrätys esineissä ja vaatteissa jne. Mitä tulee liikenteeseen, niin tehokkaampia keinoja on julkisen liikenteen parantaminen ja autojen päästöjen laskeminen. Earth Hour teemana oli lihatuotannon tuotteiden vähentäminen, tämäkin on asia, joka ei hoidu syyllistämällä tai pelkällä valistuksella. Tarvitsemme kestäviä vaihtoehtoja, ja näiden saamiseksi tarvitsemme yhteiskunnallisia päätöksiä ja strategioita.

Vihapuheet ja rasismi. Olen nuoresta asti ollut tekemissä, lähinnä työelämässä maahanmuuttajien kanssa ja itsekin olen ollut Englannissa -90 luvulla maahanmuuttajana. Minulle eri kansalaisuudet ja kulttuurit ovat oikeasti rikkaus. Voimme oppia paljon asioita toisista kulttuureista ja viedä meidän parhaita puolia muille. Kotoutus ei ole Suomessa onnistunut niin hyvin kuin se olisi voinut onnistua. Suurin osa maahanmuuttajista kuitenkin haluaa kunnioittaa suomalaista yhteiskuntajärjestystä ja lakejamme, vaikka ne sotivatkin monella tapaa oman kulttuurin vastaavia asioita. Paljon on kuitenkin korjaamista myös omissa asenteissamme, mietitään hetki miltä maahanmuuttajasta tuntuu saada sylkeä naamalle, kuunnella huutelua perään jne. Aggressiot, luo aggressioita ja vähitellen myös maahanmuuttajan on entistä vaikeampaa pitää yllä positiivista asennetta ja kunnioitusta meitä kohtaa. Yhdessä onnistumme varmasti paremmin.

Arvot. Jokainen puolue kertoo julkisesti omat arvonsa. Vihreiden arvot voin milloin tahansa allekirjoittaa. Kolmen puolueen hallitus on näyttänyt, ettei näiden puolueiden arvomaailmat kohtaa omaani, ja toisaalta vaikka vasemmistossa ollaankin samoilla linjoilla tasa-arvon ja ihmisoikeuksien kanssa, niin heilläkin tuntuu raha menevän ympäristön edelle, ja yrittäjä on lypsylehmä ilman oikeuksia. Ymmärrän toisaalta senkin, mutta sen kaltainen politiikka on lyhytnäköistä ja lopulta tuhoisaa.

Eräs ystäväni kuvasi hienosti rahan ja ympäristön kannalta kestävän kehityksen suhdetta, ja olen tätä usein lainannut.

“Sitä voi koittaa pidättää hengitystä samalla kun laskee rahoja, oikea järjestys selviää nopeasti!”.

Jamppa ja palvelut

Muutimme rouvan kanssa Jamppaan loppuvuonna 2008, Helsingin puuvallilasta. Ilahduin heti ensimmäisinä päivinä paikallisten ihmisten välittömyydestä ja suorapuheisuudesta. Haltianpolulla käveli vastaan herrasmies kevyessä nousuhumalassa ja kyseli tukevalla kallion murteella tupakkia ja tulta. Tunsin tulleeni kotiin. Naapuritalon päädyssä kerääntyy talon asukkaita varsinkin kesäisin tupakille ja seurustelemaan (juoruamaan) paikallisista asioista ja ihmisistä, aivan kuten Vallilassa ja Kalliossakin… Jamppa on hieno paikka.

Vuonna 2008 meillä oli Maahisentien kulmassa kioski, jossa oli mukava käydä kahvilla ja ostoksilla. Meillä oli tietysti myös, neuvola, hammashoitola, sosiaalitoimisto. JUST “keräsi” kaikki yhden katon alle, mitä en pidä ollenkaan huonona asiana. Meillä oli Rekikadulla äänestyspaikka, nuorisotilat ja kappeli. Näistä on enää kappeli jäljellä. Samaan aikaan Jampan asukasluku nousee, kun palvelut viedään pois.

Seuraavina varmaan apteekki ja ostari? Ostoskeskus alkaa olla jo harvinaista 70 luvun betonilähiöostari historiaa, jota on monissa kaupungeissa purettu uuden alta pois. Olen seurannut, miten kaupungissamme vanhoista taloista hankkiudutaan eroon. Ne tyhjennetään, annetaan muutaman vuoden rapistua ja sitten kaikessa hiljaisuudessa puretaan.

Mitä jää Jamppaan, jos ostari puretaan? tuleeko tilalle mitään vastaavaa? Viime kesänä meiltä vietiin valot, ylläolevan kuvan otin viime kesänä, kun kerrankin valot toimivat… ja kuten näkyy, valaistus on jotain surullisen ja ankea väliltä. Pyörätiellä ei näe kuin metrin eteenpäin, kun valot on autotielle suunnattuja. Olen nähnyt monissa kaupungeissa, kuinka yhdestä valotolpasta on vedetty kaksi lappua toinen autotielle ja toinen pyörätielle.

Viime kesänä meiltä siis vietiin valot, selityksiä olen saanut kaksi. Ensimmäisenä kuulin, kuinka valojenohjausjärjestelmä on rikki tai toimii epäluotettavasti. Uusiminen on kuulemma iso ja kallis projekti. Toisen selityksen sain viime viikolla, kaupunki hakee kesäisin säästöjä sammuttamalla katuvalot öisin. Pimeään kun lisätään sade ja polkupyörä, jonka vauhti on 20 km/h syntyy venäläinen ruletti, joka oli lähellä laukeamista useaan kertaan. Miten käy ensi kesänä, jatkuuko Jampan alasajo ja venäläinen ruletti?

Jos kaupunkilaiset valitsee valtuustoon Jamppalaisia ehdokkaita, on tulevaisuutemme varmasti paremmissa käsissä. Hoidetaan Jamppa takaisin kaupunkikehityksen keskiöön ja avataan seuraavissa vaaleissa Rekikadun äänestyspaikka uudelleen.

Minut muita vihreitä ehdokkaita tapaat Jampan ostarilla ensi maanantaina 27.03.2017 klo 14-16. Yhdessä saamme Jampan palvelut pelastettua.

 

Liikenne ja liikkuminen Järvenpäässä

Järvenpään kaupunkikehitys järjestää kolmena iltana kaupunkilaisille työpajaillan entisessä lentävässä lapasessa. Tänään oli vuorossa Liikenne ja Liikkuminen. Ennalta odotukset olivat ehkä hieman skeptiset, mutta ilmapiiri muuttui heti kun astuin ovesta sisään. Paikalla olikin jo hienosti iso osa kaupunkikehityksen väkeä. Järvenpään asemakaavaa suunnitellaan nyt vuodelle 2040 asti, ja keskustan elävöittämisestä aloitetaan.

Prosessina hanke etenee vaiheissa, nyt ollaan vielä alkumetreillä, ja alustavia selvityksiä on jo saatu valmiiksi. Järvenpäästä halutaan liikenteellisesti ja rakenteellisesti toimivaa kaupunkia. Kaupunkia halutaan alkaa, kehittämään pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden ehdoilla. Ajatus on kyllä kehittämisen arvoinen. Samalla kuitenkin, pidetään mukana joukkoliikenteen kehittämistä ja yksityisautoilua. Jotenkin ainutlaatuista saada kaikkia kehitettyä eteenpäin niin, ettei ne olisi jostain toisesta liikkumisen muodosta pois. Kompromisseja tulee varmasti ja win / win / win vaihtoehtoja ei vain yksinkertaisesti ole mahdollista joka tilanteessa saada aikaan.

Asemanmäelle on tulossa isoja muutoksia, lisäraiteen rakentaminen on jo alkanut siltatöillä ja rautatieaseman alueella työt alkanevat jo ensi vuonna. Taksiasema siirtyy Scandicin parkkipaikalle, ja mäelle sen tilalle on tulossa bussiasema, hienoinen laitureineen radan viereen. Yksityisautoilu päättyy asemanmäellä kokonaan, ja saattoliikenne sullotaan neuvoksenkujalle, ja toivottavasti myös Aallopin puolelle. Siirtyminen busseista juniin, ja päinvastoin tulee helpottumaan huomattavasti.

Pohjoisväylä / Helsingintie risteys on seuraavana työlistalla. Kaistoja lisätään molemmille kaduille niin, että risteyksen pääsee joka suunnasta ylittämään kahdella kaistalla. Keskustan kehä (Helsingintie / Rantakatu / Postikatu / Myllytie / Kartanontie) toimii nyt jo liikenteen kerääjänä, joka näkyy ruuhka-aikoina Helsingintiellä ja Rantakadulla. Lääkärinkujalla olevaa puomia ollaan jossain vaiheessa siirtämässä Polvipolun ja Vaarinkadun risteykseen. Ehdotukseni Lääkärinkujan avaamisesta ei saanut kannatusta, välityskyky ei kuulemma riitä ja tuleva hyvinvointikampus tarvitsee oman tilansa. Olen edelleen sitä mieltä, että Helsingintien painetta voisi laskea ainakin osittain läpiajoa sallimalla, edes toiseen suuntaan.

Perhelän korttelin purku on alkamassa jo huhtikuussa. Samaan rakennushankkeeseen tulee liikenneympyrä Helsingintien ja Mannilantien risteykseen, ja myöhemmässä vaiheessa myös Yhteiskouluntien sekä Rantakadun risteyksiin.

Keski-uudenmaan poikittaisväylää suunnitellaan niin, että Vähänummentieltä pääsee jossain vaiheessa, myös raskasliikenne, suoraan Nukariin ja sieltä Tampereenväylälle. Samalla Pietilän alueelle on tulossa yritys / teollisuustoimintaa. Tämä lupaa lisää työpaikkoja kaupunkiin.

Pyöräilijöitä ei unohdettu, vaikka alussa korostettiin kevyen liikenteen ehdoilla etenemistä, niin tämä teesi ei mielestäni mitenkään silmille hypännyt suunnitelmissa. Pyörätieverkostoa on tarkasteltu hienosti kulkuvälineen näkökulmasta. Reitit laidoilta keskustaan on tarkoitus saada kuntoon. Eriknäsintien rinnalle on yhteistyössä Tuusulan ja ELYn kanssa tulossa pyörätie. Kohta siis pääsee polkupyörätietä Järvenpäästä Hyvinkäälle.

Keskusteluissa nousi esiin muutamia ongelmia nykyisessä pyörätieverkossa, ja niihin luvattiin puuttua. Katuvalojen osalta en saanut vastausta, ilmeisesti venäläinen ruletti kesäöinä autoilijoiden ja pyöräilijöiden kanssa jatkuu tänä vuonna. Äänestettiin lopuksi myös siitä, että pitäisikö pyörätiet jakaa jalankulkijoille ja pyöräilijöille puoliksi. Me jakamisen puoltajat taidettiin ohuesti hävitä tämä äänestys.

Bussiliikenteestä puhuttiin, mallina oli kutsuliikenteen kehittäminen ja HSLn pelastava tuki. Kutsuliikennettä ei mielestäni ole saatu missään toimimaan, ja useilla paikkakunnilla siitä on luovuttu. Naapurissa mielestäni vielä joku aika sitten toimi (jos toimi) eräänlainen sampokyyti systeemi, lienee sekin jo haudattu. Suurin ongelma on tällä hetkellä se, että ihmiset eivät tiedä mistä, monelta ja mikä bussi menee, sinne minne pitäisi päästä. Tähän oli jo saatu hieman helpotusta lisäämällä Järvenpään sisäiset linjat matka.fi palveluun. Vielä kun tämä tieto saataisiin ihmisille, hyvä alku voisi olla esimerkiksi kaupungin sivuilla kertoa tästä. Tällä pääsee liikkeelle, muttei tarpeeksi pitkälle. Paikalla äänestettiin myös maksuttoman sisäisen liikenteen puolesta, mielestäni se voisi pelastaa sisäisen liikenteen ja tuoda elämää kaupunkiin. Kutsuliikenne kuuluu historiaan, yhtenä epäonnistuneena kokeiluna.

Tilaisuus oli hyvä, saatiin paljon aikaiseksi keskustelua, ja uskon myös kaupunkikehityksen saaneen tilaisuudesta paljon irti. Tällaisilla kansalaiskuulemisilla ja avoimella tiedon vaihdolla saadaan varmasti positiivinen henki ja voima tulevaisuuteen.

Hyvä Järvenpää, aivan loistavaa. Ensi viikolla viheralueet ja kulttuuri.

 

Polkupyörällä Järvenpäässä

Siitä on muutama vuosi kulunut, kun viimeksi ajoin itse polkupyörällä. Vielä vuosi tuhannen vaihteessa omistin itse kustomoidun harjoituskilpapyörän, jolla päivä lenkit venyivät joskus 120 kilometriin. Silloinen pyörä oli kuitenkin hyötyliikuntaväline, työmatkapyörä. Kuljin silloin Mellunmäestä Kamppiin, sitten Kivenlahdesta – Kamppiin, jonka jälkeen vielä Kivenlahdesta – Kaisaniemeen sekä Herttoniemen rannasta – Hakaniemeen. Pyörästä jouduin luopumaan työmatkoilla, kun vaihdoin ammattia, ja aloitin taksinkuljettajana. Autohalleissa ei ole suihkuja tai sosiaalitiloja missä vaihtaa vaatteita.

Kokemusta siis kaupunkipyöräilystä on melko runsaasti. Liikkuminen pyörällä 1990 ja 2000 lukujen Helsingissä oli vaarallista ja tarkkana sai olla koko ajan. Silloin kehittyi myös tunteiden aisoissa pitäminen aivan uudelle tasolle. Noin 20 kilometrin matkalla, olisin helposti saanut 2 – 3 hermoromahdusta tai tappelua aikaiseksi, autoilijoiden, kävelijöiden ja bussikuskien kanssa. Totuus kuitenkin on, että olen aina ollut tapauskohtaisesti kävelijä, autoilija, motoristi tai pyöräilijä, ja näen tilanteita monesta eri näkökulmasta. Ihmiset tekevät virheitä, joskus vähän rikkovat liikennesääntöjäkin, mutta kohdalleni ei kovin montaa kertaa ole sattunut vahingoittamistarkoituksessa käyttäytyvää henkilöä.

Tänäänkään en sellaista kohdannut. Ajoin Jampasta, Järvenpään huipulta kohti keskustaa melko rennosti noin 15 minuuttia. Matkalla 2 kertaa jouduin pysähtymään risteyksessä, kun jalankulkija seisoi keskellä tietä ja molemmat katsoivat minua suoraa silmiin. Kumpaakin yritin katse kontaktin jälkeen ohittaa, ja molemmat ottivat askeleen samaan suuntaan, jolloin tällainen ylipainoinen tasapainoileva pyöräilijä joutui hakemaan tukea maapallon pinnalta molemmilla jaloilla. Takaisin tullessani en kohdannut mitään, ongelmia. Muistin menomatkalta, missä kohti katu oli siinä kunnossa, että kannatti kiertää tai vaihtaa puolta.

Autoilijan ja motoristin näkökulmasta pyöräilijät ja jalankulkijat sopivat hyvin samalle pyörä-/kävelytielle, mutta kävelijänä tai pyöräilijänä huomaa, kyllä miten väistelyä tapahtuu jo parin kilometrin matkalla, ja kun kevät tuo lisää pyöriä liikenteeseen vaaratilanteita tulee varmasti lisää. Motoristi kaipasi myös peilejä ohjaustankoon.

1990 luvun lopulla Helsingin Bulevardilla otettiin käyttöön pyöräkaistat. Ne muutettiin melko nopeasti yksisuuntaisiksi, sitten vielä lisättiin poliisit ratsaamaan väärin ajavia pyöräilijöitä. Ajatus on kuitenkin hyvä, Järvenpäässäkin kannattaisi jakaa pyörätiet keskiviivalla jalankulkijoille ja pyöräilijöille.

Jostain syystä vain Mannilantie Neuvoksenkujan ja Sibeliuksenkadun välillä oli poistettu hiekasta. Hiekat kannattaa poistaa nyt, kun on vielä märkää ja katupölyt eivät nouse keuhkoihin.