Järvenpää pyöräilykaupunki

Järvenpään Vihreät

Järvenpään fillarikerho on ansiokkaasti ajanut parempaa pyöräilykulttuuria Järvenpäähän. Torstaina 23.5.2019 kaupunkikehityslautakunta ottaa kantaa fillarikerhon oikaisuvaatimukseen Puurtajankadun katusuunnitelmaan. Pyöräteiden jatkeet ajoradan yli (suojatiet) olisi sen mukaan rakennettava siten ettei niissä olisi reunakiviä. Kuulostaa omituiselta ettei näin rakenneta jo lähtökohtaisesti…

Vastauksessaan kaupunkikehitys sanoo huomioivansa Puurtajankadun pyöräilyreittinä ja suunnitelmat tehdään näiden mukaan. Päätösesityksessä kuitenkin esitetään oikaisuvaatimuksen hylkäystä? No, torstaina kuulemme tarkemmin mistä on kysymys. Mielestäni tämä ei ole kustannuskysymys, ja on vaikea ymmärtää miksi sitä ei vain suoraan oikaista suunnitelmaan?

Lyhyen googletuksen jälkeen, sain vähän raapaistua pintaa missä tässä oikein kysymys. Ilmeisesti on myös perinteisen muutosvastustuksen lisäksi huoli näkövammaisten turvallisuudesta. Reunakivi kertoo näkövammaiselle missä ajorata alkaa. Tämä ongelmahan ratkeaa hyvin yksinkertaisesti tekemällä tunnistus raidan reunaan. Näitä käytetään mm. juna-asemien laitureilla, kertomassa näkövammaiselle turvallisen odotusalueen rajan.

Espoo näyttää mallia

Espoossa alettiin tosissaan kehittämään pyöräilyreittejä 2016, kun reunakivettömiä pyörätie ratkaisuja kokeiltiin. Pyöräilyä edistettiin motivoidusti ja suunnitellusti. Kaupunkifillari kirjoitti ko. vuodesta ansiokkaan blogin, johon toivoisin Järvenpään virkamiesten tutustuvan paremmin.

Edellä mainitussa blogissa on mukana suojatiemalli, joka huomioi koko kevyen liikenteen, myös näkövammaiset ja pyörätuolilla liikkuvat. Korkeat reunakivet ovat ongelma myös rollaattoreilla liikkuville ihmisille… Ratkaisuja siis löytyy jo valmiina, meidän ei tarvitse keksiä pyörää uudelleen ja teettää tutkimuksia tai selvityksiä.

Korotettu pyörätien jatke vähentää 42% lasten risteys-onnettomuuksista

Näitä me tarvittaisiin varsinkin lasten koulureittien turvaamiseksi. Mikäli kouluverkko jossain kohtaa muuttuu vielä isojen kouluyksiköiden suuntaan, niin se tarkoittaa myös lasten koulureittien pidentymistä ja valitettavasti myös riski onnettomuuksille lisääntyy. Tätä riskiä voidaan siis tutkitusti laskea korotetuilla pyörätien jatkeilla. Liikennesuunnittelussa usein puhutaan turvallisuudesta, mutta toimenpiteet eivät tunnu etenevän, koska rahoitusta ei aina saada järjestymään.

Olen aikaisemminkin kysynyt miksi ennakkoasenteet ja säästöt menevät ihmishenkien edelle? En haluaisi ajatella, että maksajan oma taloudellinen turvallisuus on tärkeämpää kuin toisen ihmisen henki… Taustalla saattaa kuitenkin olla näennäisesti vähäinen asia, joka voidaan hoitaa liikennemerkeillä ja näin saadaan vastuu siirrettyä teiden käyttäjille. Toisaalta, vastuu kyllä ensisijaisesti onkin teiden käyttäjillä. Omassa lapsuudessa minua ja muitakin opetettiin televisiota myöden, katso vasemmalle, oikealle ja vielä vasemmalle ennen suojatielle astumista. Kukaan ei silloin puhunut, että sinulla on oikeus mennä suojatielle ennen autoa ja, että autolla on väistämisvelvollisuus.

Ihanne yhteiskunnassa, minkä lähelle Järvenpään on mahdollista päästä, kaikki tuntevat vastuunsa ja väistämisvelvollisuutensa. Hyvä olisi myös muistaa, että kun luopuu omasta etuajo-oikeudestaan, niin se täytyy tehdä varmasti turvallisesti, siten että kaikki varmasti tietävät tilanteen muuttuneen. Viikottain näen varttuneen ihmisen näyttävän autolle, että mene vain ensin huomioimatta, että takana onkin jalankulkija jo astumassa auton alle…

Sujuva liikenne on yhteispeliä

Kaikki kiire pitäisi jättää pois risteys- ja suojatiealueilla. Yhteispelillä ja liikennesääntöjen mukaan toimimalla säästytään monilta onnettomuuksilta. Kaupungin tehtävä on tukea tätä kehitystä liikennekulttuurissa ja rakentaa parhaimpia mahdollisia ratkaisuja pyöräteiden jatkeille, ja risteysalueille.

Itse olen torstaina puolustamassa korottomia pyöräteiden jatkeita Puurtajankadulle. Toivon myös valmisteluun sellaista asennetta, jolla saadaan turvallisia ratkaisuja tulevaisuudessa ilman oikaisuvaatimuksia.

“Run to the hills – Vitamin String Quartet”

Taksien kilpailusta

Taksi

Kilpailuvirasto (kkv) teki viime syksynä kyselyn tuhansille taksiyrittäjille ja lisäksi sai palautetta suoraan monilta yrittäjiltä. Lisää täällä. Ongelmia on siis noussut, no kukapa niitä ei näin suuressa muutoksessa odottanutkaan, ja nyt niitä aletaan nostamaan pöydälle sekä karsimaan laittomia menettelytapoja. Hyvä kkv, tälläistä toimintaa tarvitaan myös muille aloille!

Miksi sitten taksiala on kartellimaineessa? Syyt löytyy historiasta. Aikoinaan, kun henkilökuljetusta alettiin suomessa harjoittaa ammattimaisesti, niin se oli jokainen omasta puolestaan, eikä kaikki tosiaan olleet toistensa kavereita. Toiminta oli villiä, ja kukaan ei sitä valvonut. Toisten kyytejä varastettiin, puuhattiin vaikka mitä lain rajamailla, mahdollisesti se välillä ylitettiinkin. 

Poliisi hukkui valituksiin ja ilmoituksiin asiakkailta sekä yrittäjien toisista yrittäjistä tekemiin ilmoituksiin. Lopulta poliisi ehdotti taksiyrittäjille: Tehkää joku yhdistys, jonka kanssa voimme asioida, ilman että joudumme yksitellen käsittelemään jokaista tapausta. Näin syntyi Suomen Taksiliitoksi lopulta kehittynyt yhdistys.

Tämän jälkeen alkoi pelisääntöjen rakentaminen. Sääntöjen, joiden mukaisesti taksiliikennettä tulee hoitaa suomessa. Suuren laman aikana joutui vapaa markkinamalli koetukselle. Takseja oli mm. Helsingissä noin kolminkertainen määrä kysynnän tarpeisiin. Muilla aloilla markkinat huolehtivat itse konkurssien kautta vähennyksen. Taksi-alalla se kuitenkin toimiikin hieman eri tavalla. Oli helppoa jättää kaikkia tuloja ilmoittamatta ja tehdä rikollista kauppaa prostituution välityksen ja päihteiden avulla. Tämä oli kestämätöntä niille rehellisille yrittäjille, jotka halusivat tehdä työtä ammattimaisesti ja velvoitteet hoitaen. Näin taas syntyi alan sääntely.

Sääntely tarkoitti ajo-vuorovelvoitteita, määräsääntelyä ja hintasääntelyä. Taksiyrittäjät suostuivat valtion määräämään hintaan olemaan töissä myös kannattamattomina aikoina ja vastineeksi yritysten määrää pidettiin kysynnän tasolla. Järjestelmä palveli hyvin viime vuoteen asti. Toki siinä oli paljon korjattavaa, mutta virkakoneisto ei ollut kiinnostunut enää vuosiin sitä korjaamaan, koska halusivat vapauttaa koko alan.

Taksiyrittäjät ovat viime heinäkuuhun asti eläneet suljetussa valtion hallinnoimassa kartellissa. Vuosia on monet yrittäneet porsaanreikien, pimeiden taksien ja pikkubussien kautta laajentaa tai kilpailla suljetulla markkinalla. Näitä yrittelijäitä kuljettajia taas taksiyhdistykset ja -yrittäjät ovat jahdanneet usein apunaan poliisi. Heinäkuun 1 päivä 2018 kaikki kääntyi 180 astetta. Se mihin taksit olivat vuosikymmenten aikana tottuneet, olikin nyt laitonta. 

Osalle yrittäjistä muutos oli odotettu ja helppo. Liiketoimintasuunnitelmat muuttuivat, kalustoa otettiin lisää käyttöön ja uusia välityspalveluita tuli markkinoille. Valitettavasti osa taas edelleen ajattelee suojelevansa omiaan edunvalvonnallisin keinoin. Yksi näistä on välitysten ja yhdistysten sulkeminen uusilta yrittäjiltä. Nämä konservatiiviset voimat ovat enimmäkseen kohta eläkkeellä jääviä yrittäjiä, jotka vielä haluavat tehdä viimeisen “palveluksen” tuleville. 

Kkv nostaa esiin hintakilpailun yhtenä isona asiana, ihmetellen miksei hinnat ole laskeneet. Yksi syy on, ettei hinta ole tärkein kriteeri taksia valittaessa. Tällä hetkellä asiakkaita arveluttaa mennä tuntemattoman yhtiön taksin kyytiin. Luotettavuus, saatavuus ja laatu menevät usein hinnan edelle. Kysynnän ja tarjonnan laki nostaa taksimatkan hintaa isoilla tunnetuilla taksinvälitysyhtiöillä ja laskee hintoja uusilla markkinaosuuksia hakevilta yhtiöiltä.

Helsingissä markkinat toimivat tällä hetkellä loistavasti, eikä enää pitäisi katsoa taksimatkojen hintaa isojen toimijoiden hinnastoista. Hinta vertailupalvelut kuten taksiopas.fi ovat oikea tapa markkinoiden seuraamiseen. Liikenneministeriö perusti NAP palvelun, josta viranomaiset voisivat suoraan tuottaa reaaliaikaista tietoa eri yhtiöiden hinnoista. Sehän oli yksi perustelu palvelun perustamiselle.

Uskon, että perinteiset välityskeskukset avaavat pikku hiljaa ovia myös uusille yrittäjille. Vanhat kiintiöt muodustuu nyt välityksessä olevien autojen lukumäärän rajoittamiseen. Ongelmaksi muodostuukin nyt se ikuinen kartellihaamu. Koska suurimpien välitysyhtiöiden omistus on asiakkailla (taksiyrittäjillä), niin on vaarana, että vapautuvia paikkoja annetaankin vain laajentumista hakeville osakkaille tai jo välityksessä oleville yrittäjille. Markkinat on myös syntymässä niin kutsuttujen palvelusopimusten myynnille, joka voi avata oven välitykseen uudelle yrittäjälle. Tämä olisi tärkeätä sallia laajasti, koska se mahdollistaa monille uudistuksen vastustajalle poistumisen alalta ja motivoituneen yrittäjän pääsyn välitykseen.

Edelleen Helsingissä tämäkään ei ole ongelma, sillä mm Kovanen, Fixutaksi, Kajon ja Menevä ovat jo nousseet tunnetuiksi yhtiöiksi. Näissä yhtiöissä myös etsitään uusia yrittäjiä välitykseen.

Miten onkaan muun suomen laita? Syrjäseuduilla on päivystykset loppuneet, ja ei pelkästään syrjäseuduilla vaan jo Helsingin seudun reunoilla tarjonta loppunut tiettyinä kellon aikoina. Kilpailua ja tarjontaa ei synny, ellei yritystoiminnalle ole edellytyksiä. Valitettavasti kysyntää ei ole riittävästi kaikkina aikoina joka paikassa. Kunnat ja kaupungit voivat halutessaan ostaa päivystyspalveluita taksiyrittäjiltä, mutta ovat toistaiseksi tyytyneet valittamaan tilanteesta ja odottavat, että valtio määrää yrittäjät tekemään ilmaista työtä, kuten ennenkin.

Määräävä markkina-asema voi syntyä pienellä paikkakunnalla helposti, ja silloin ei enää voida sulkea uusia yrittäjiä ulkopuolelle. Samoin keskusten vastuiden siirrot yrittäjille voivat olla kohtuuttomia, kuten olemme saaneet lukea kela-kuljetusten järjestämisistä.

Nämä kaikki ongelmat nostettiin esille valmistelussa, virkamiehet eivät niihin uskoneet ja poliitikoilla oli markkinoiden paine tehdä muutoksia. Miten meni lopulta? Isoissa kaupungeissa markkinat toimii, muualla ei. Kilpailutuksissa tulisi myös huolehtia, ettei kilpailutusta voita alihinnoitteleva yhtiö. Tulevalla hallituksella on vastuu korjaustoimenpiteistä. Yksi vaihtoehto olisi Alankomaiden tapainen yhteistyöelin, jossa on markkinatoimijoita, tuottajia ja virkamiehiä (mielellään kuljetusalan tuntevia), ratkaisemaan ongelmia.

 

In Flames I, the Mask albumia kuunnellen kirjoitettu

Tuhotaanko lähiökulttuuria, julkaistu K-U 12.06.2018

Jampan ostarin purku on aloitettu?

Noin viikko sitten perjantaina kävin vakio Ärrällä, Jampan ostarilla kahvilla. Jampan ostari on viimeisiä 70-luvun betonilähiökulttuurin monumentteja, käyn siellä kerran pari viikossa aamukahvilla. Toisin kuin esimerkiksi Itä-Helsingissä, Jampan ostari on pysynyt kohtalaisen hyvässä kunnossa, ja paikalliset ihmiset käyttävät, varsinkin kesäisin ostaria kohtaamispaikkana. Aivan kuten toria keskustassa. R-Kioski tarjoaa yhden pöydän, kaksi tuolia ja tuhkakupin aamuisille kahvin juojille. Välillä väkeä on ollut niin paljon, että penkit ovat olleet käytössä viereisen pizzerian kohdiltakin.

Keskustelun aiheena, tuona kyseisenä aamuna oli penkkien mystinen siirtyminen parkkipaikan toisella puolella olevan puistokaistaleen puiden alle. Tässä kohtaa huomauttaisin monien kahvittelijoiden liikkuvan keppien ja rollaattorien avulla. Liityin keskusteluun, koska huomasin myös itse jääneeni ilman istumapaikkaa. Tosin saan kyllä istua töissä koko päivän, joten minulle seisominen tekee vain hyvää. Keskustelussa ihmeteltiin kovasti, miksi penkit piti viedä pois?

Myöhemmin samaa asiaa ihmeteltiin myös Facebookissa, ja syytöksiä penkkien poistosta lenteli moneen suuntaan. Vielä tuona perjantai aamuna keskustelussa toivoin, että kaupunki on varmaan tuomassa meille uudet hienommat penkit, koska moneen kertaan olemme kuulleet, virkamiesten kertovan kuinka tärkeätä on kehittää myös Jampan aluetta.

Näiden kahvien jälkeen on todettava, ettei kaupunki toimittanut uusia hienompia penkkejä, vaan Jamppalaiset työmiehet ja vanhukset juovat tästä lähtien kahvinsa seisten. On erittäin ikävää, jos tätä Kaurismäkeläistä lähiökulttuuria aletaan tuhoamaan Jampasta. Olen itse betonilähiöiden kasvatti, ja myönnän omaavani vahvat tunnesiteet lähiökulttuuriin. R-Kioskin kahvimyynti on rikastuttanut Jamppalaista lähiökulttuuria moninkertaisesti. Torikahvila tyyppiset keskustelut R-kioskin edessä ovat kaikille avoimia ja aiheet liikkuvat autoista valonnopeuden syvimpiin olemuksiin.

Me Jampan ostarin vakioasiakkaat haluamme penkit takaisin, entistä hienompina ja anteeksipyynnön saattelemina.

Tuomas Käyhkö

Jamppalainen

 

Huolta vesistöstä, julkaistu HS 21.05.2018

KIINNOSTAAKO HELSINKIÄ JA VANTAATA YMPÄRISTÖ?

Vantaanjoen vesistöä on vuosikaudet kunnostettu ja saatu myös paikallinen taimenkanta elpymään. Virtavesien hoitoyhdistys (Virho) on tehnyt paljon työtä kutusoraikkojen saamiseksi soveltuviin kohtiin vesisistöä. Helsingin ja Vantaan kaupunkien kalaistutukset vaikeuttavat paikallisen kalakannan kehittymistä. Laitoksissa kasvatetut kalat lisääntyvät luonnon kalojen kanssa ja tuloksena on heikosti luonnossa selviytyviä jälkeläisiä. Helsingin vanhankaupungin kosken vesivoimala taas tuhoaa vaelluskalakantoja, kun merelle pyrkivät nuoret vaelluskalat pyöritetään laitoksen turbiinien läpi.

Vaikka jätevesipäästöt vesistöön on saatu laskemaan, niin Helsinki edelleen laskee satoja ellei tuhansia kuutioita jätevesiä Vantaanjokeen. Jätevedet aiheuttavat hapettomia alueita jokeen. Vaelluskalojen, kuten meritaimenen selviytyminen hapettomien alueiden yli voi olla mahdotonta. Pohjakaloille ja poikasille ne ovat kohtalokkaita.

Helsingillä ja Vantaalla on nyt valinnan paikka. Tehdäänkö historiallinen ympäristöteko vai jatketaanko kalojen pilkkomista turbiineissa ja estetään luonnonmukaisen kalakannan toipuminen?

Entisenä Helsinkiläisenä, pidän tilannetta huolestuttavana. Vantaanjokea ei pidä käyttää viemärinä missä istutettuja kaloja kaupunkilaiset onkivat ruokapöytään.

Tuomas Käyhkö

Järvenpää

Liberaalit arvot ja vihreät

Presidentinvaalien aikana monet meistä aktiiveista saimme jälleen kerran mahdollisuuden tavata ihmisiä toreilla ja somessa. Samaan aikaan on varsinkin somessa nähtävissä minulle vielä melko tuoreita käsitteitä, käsitteitä joista jouduin keskustelemaan jo kuntavaalikampanjan aikana, “vihervassarit”, “punavihreät” jne. Monesti olen siis kohdannut ennakkoluuloja vihreistä, joihin on vahvasti liittynyt vasemmistolainen ajattelu. Siispä päätin nyt lopulta selvittää mistä tässä on kysymys? Itse liityin vihreisiin, koska en koe olevani vasemmistolainen enkä oikeistolainen, vaan vastuullinen liberaali.

Simo Raittila kirjoitti 3.10.2014 vihreästä liberalismista mielestäni varsin osuvasti Vihreä Tuuma verkkolehdessä (https://www.vihreatuuma.fi/mita-on-vihrea-liberalismi/). Puran nyt tässä omia ajatuksiani hänen 3 teesistä vihreästä libreralismista.

1. “Ihmisiä tulee kohdella yksilöinä ja jättää heille lopullinen valta tehdä omaa elämäänsä koskevia valintoja”

Vasemmistolainen ajatusmaailma on jokseenkin päinvastainen teesin loppuosan kohdalta. Elämme yhteiskunnassa, jossa valtio ajattelee ettei ihmiset itse osaa tehdä oikeita ratkaisuja. Toisaalta voisi myös ajatella, että valtio ja muu hallinto ei halua luopua vallastaan ihmisten elämään? Yrityselämässä pyritään usein asiakaslähtöiseen ajatteluun, palveluita ja tuotteita tuotetaan tarpeeseen ja palvelemaan asiakasta, jotta ihminen voi itse vaikuttaa valinnoillaan omaan elämän laatuun.

Kohdellaanko meitä yksilöinä, vai ihmisryhminä, työttömät, lapsiperheet, keskiluokkaiset, rikkaat ja köyhät? Mielestäni aivan liikaa. Kansaa ei pitäisi jakaa näin karkeasti. Köyhä voi olla lapsiperheellinen kuten rikaskin tai työtön tai keskiluokkainen. Miten lakeja voidaan säätää erikseen heille, no ei voida, silti monet niin haluaisivat tehdä. Se on kuin katsoisi maailmaa tyhjän vessapaperirullan läpi.

Lakien pitäisi olla pääasiassa puitteita minkä sisällä toimitaan, joskus tarvitaan voimakkaampaa ohjausta tottakai esim. liikennevaloissa ei voi olla punaiselle valolle mitään vaihtoehtoista tulkintaa. Vaikka olenkin kuullut vanhoista vihreistä ja vaalean punaisista liikennevalo käsitteistä, täytyy tämän tyyppisiä asioita lailla yksiselitteisesti määrätä.

Suomessa taas kaupoissa ollaan menty holhouksessa jo liian pitkälle, kun 44 vuotiaalta ihmiseltä pyydetään henkilöllisyystodistus kassalla hänen ostaessaan alkoholitonta viiniä.

    2. “Vapaat markkinat edistävät ihmisten hyvinvointia ja toiveita. Valtion lakien tulee kuitenkin taata, ettei markkinoilla voi toimia tuhoten korvauksetta toisten elinympäristöä tai rääkäten eläimiä”
    Tässä kohtaa tulee vastuullisuus esiin. Puitteet mistä edellä mainitsin, on oltava tarpeeksi väljät, jotta markkinoille syntyy riittävästi erilaisia ja eritasoisia tuotteita. Kun tuodaan kestävä kehitys oikeasti mukaan päätöksentekoon alkavat puitteet rakentumaan oikeille arvoille.
    Ihmisten on oltava keskipisteessä, ja tällä tarkoitan koko kansaa. Vastuullinen yhteiskunta huolehtii omista kansalaisistaan ja tarjoaa valitusta, sivistystä ja myös terveydenhuoltoa ja kuntoutusta. Holhouksella saadaan kyllä tilastoja kauniiksi, mutta samalla syödään kaikkien itsemääräämisoikeutta perustellen kustannuksia ja tilastoja.
    Ihmiset eivät ole tyhmiä, kuten holhouksen kannattajat usein ajattelevat. Ihmiset löytävät porsaanreikiä, alkavat soveltamaan lakia ja valitettavasti holhous myös ruokkii rikollisuutta. Usein olen kuullut esim junassa, kun joku on menossa Virosta hakemaan “lastia”, kun hän ottaa ylös tilausta kavereille. “Montako lavaa haluat” on melko normaalia keskustelua. Näin ei saisi olla, lain mukaan alkoholia saa tuoda vain omaan käyttöön. Lainsäätäjät kuitenkin saavat tämän tyyppisillä ratkaisuilla tilastollisesti kulutuksen vähenemään, koska lainkuuliaiset ihmiset (joilla yleensä ei ole esim päihdeongelmaa) tottelevat lakia. Ongelma on kuitenkin vakavampi, koska iso osa ihmisistä ei enää välitä noudattaa lakia, jonka kokevat kosmeettiseksi lainsäätäjän mielipiteeksi. Voin vain kuvitella tullimiehen motivaatiota työhönsä kun hän alkaa selvittämään kenelle nuo nelosoluet ovat menossa.
    3. “Julkisen vallan pitää tuntea rajansa. Se saa puuttua yksilöiden toimintaan vain yhtäläisesti sekä mahdollisimman neutraalisti ja läpinäkyvästi”
    Nykyinen hallituksemme on kunnostautunut tämän vastakohdan toteutuksessa loistavasti, viimeisin osoitus on ns. “Aktivointilaki”. Kun valmistelussa ei riittävästi oteta aikaa ja laatua mukaan, niin tulos on sen mukaista. Läpinäkyvyys koetaan valitettavasti edelleen ongelman, eikä sen vahvuuksia haluta myöntää. Ilmeisesti tavoitteena ko. laissa on saada jälleen kerran kosmeettinen positiivinen tilastoihme.
    Sen sijaan, että valtio tuottaisi työllistymiselle mahdollisuuksia, haluaa se työttömät järjettömiin 3 tunnin työsuhteisiin tai orjiksi yrityksiin ja kuntiin. Porkkana voittaa kepin aina, joka kerta. 5€ menetys päivässä työttömälle, ruokkii jälleen kerran rikollisuutta ja harmaata taloutta. Harmaan talouden torjunnassakin on käyty vain lähinnä työntekijöiden kimppuun vaatimalla pankkeja selvittämään mistä ihminen on saanut käteistä. Todennäköisesti hän on myynyt tappiolla käytettyjä tavaroita, selvitäkseen veloista. En usko kenenkään sanovan, että myin huumeita ja nämä jäi voittoa. Samaan aikaan isot yritykset lypsävät yritystukia, ja tekevät aggressiivista verosuunnittelua, täysin laillisesti, kunnes hautaavat rahat veroparatiiseihin. Yhtäläisesti, neutraalisti ja läpinäkyvästi ovat niitä lähtökohtia, millä tehdään puitteet verotukseen, tukiin ja koko yhteiskuntaan.

Lapset säilöön ja pommien eteen kriisimaihin

En ole muistaakseni koskaan raahautunut mielenosoituksiin, olen pitänyt niitä vallapitäjien järjestyksenpito keinoina. Eräänlaisina venttiileinä, mitä kautta kansalaiset voivat päästää höyryjä ulos ja alistua korkeamman käskyvallan määräyksiin. Se on tehokasta, samaan aikaan hallinto saa maailmalta kiitosta sananvapaudesta, ihmisoikeuksista ja demokratiasta, vaikka kyse onkin vain sisäisestä kriisin hallinnasta. Mielenosoituksista on ilmoitettava viranomaisille (poliisille), joka halutessaan rajoittaa, käskee ja muokkaa mielenosoitusta, sellaiseksi, ettei nykyiselle hallinnolle (työnantajalle) aiheudu ongelmia, vaan aikaansaadaan myötätuntoa hallinnolle.

Viime lauantaina tein poikkeuksen, vierailin support demon järjestämässä lasten päivässä Narinkkatorilla. Aihe on arka suomalaisille, haluaisimme auttaa hädänalaisia, mutta emme haluaisi maksaa siitä. Kun “nykyaikainen demokraattinen” valtio aloittaa lapsi perheiden säilöönoton (vangitsemisen) ja pakkopalauttaa lapsia ja perheitä vaarallisille alueille, olemme menneet liian pitkälle. Surullisinta on viranomaisten toiminta, päätökset tehdä esim. Irakista turvallinen maa, vain sillä perusteella, kun joku toinenkin EU maa on näin tehnyt. Sivistynyt kansa tarvitsee myötätuntoa, vaikkei nyt tällä hetkellä turvapaikkaa voitaisikaan antaa, niin ei ole mitään perustetta tehdä näistä ihmisistä hallinnollisilla päätöksillä rikollisia. Yksinkertaisesti palautukset on keskeytettävä, siksi aikaa kun löydetään muu ratkaisu tai kriisit kotimaissa hallintaan.

Mikä muu ratkaisu? EU:n on tehtävä se rauhantekijän työ, mistä sitä on paljon kehuttu. Tilanne on haastava, etelä-euroopan maihin tulee kymmeniä tuhansia turvapaikan hakijoita viikossa. Eivät he kaikki mahdu lomarannoille, euroopan on löydettävä yhteinen politiikka, otettava tilanne hallintaa, samoin kuin poliisi ja viranomaiset tekevät mielenosoituksille suomessa.

Turkki on valinnut diktaatorijärjestelmään vievän tien, ja sopimukset miljoonien pakolaisten hallinnasta tulevat varmasti olemaan pöydällä. EU ei voi muutenkaan tehdä sopimuksia diktaattorien kanssa. Kauppaa tullaan käymään kuitenkin tulevina vuosinakin poliittisella tasolla Turkin kanssa, nyt jos koskaan tarvitaan yhtenäinen eurooppa, emme voi antaa rasismin ja diktatuurin repiä eurooppaa kahtia yhtään enempää. Tämä työ alkaa meidän toreilta, ja meidän hallintotavoista. Meidän jokaisen käytös vaikuttaa tulevaisuuteen, nyt on päätettävä onko suomi tulevaisuuden demokratia vai suuntaammeko mekin aikaan, jota eräässä juhlarahassa hallituksemme meille jo esitti.

Viimeiset hetket pelastaa tulevaisuus

Suomi kaupungistuu kovaa vauhtia. Haasteena onkin nyt rakentaa kaupunkeja kestävälle pohjalle, joka suojelee luontoa ja ympäristöä. Tämä kannattaa ja pitää tehdä nyt, muuten 10 – 20 vuoden päästä maksamme moninkertaisesti seurakset. Me haluamme jatkossakin hengittää puhdasta, raikasta ilmaa, kulkea luonnossa, metsissä missä on elämää. (Yllä oleva kuva Thaimaasta, onko tässä LVM tavoitteet, lisää liikennettä ja lämmintä ilmastoa?)

Kovat arvovalinnat mitä nykyinen hallitus tekee, ovat lyhytnäköisiä ympäristön kannalta. Ammattimaisesta liikenteestä poistuu sääntelyä, mikä tuo tuhansia ellei kymmeniä tuhansia autoja liikenteeseen. Samaan aikaan LVM askartelee liikenteen päästöjen kanssa. Lisää alkoholia bensaan ?

Päästöjä saadaan alaspäin tuomalla julkinen liikenne kehä III ulkopuolelle, antamalla ihmisille mahdollisuus elää ilman omaa autoa. Päästöjä saadaan alaspäin nostamalla vähäpäästöiset autot edullisemmaksi käyttää ja hankkia kuin perinteiset polttomoottori autot. Päättäjät ovat sokaistuneet kuskittomista ajoneuvoista ja visioivat robottitakseista. Robottibussit omilla kaistoillaan voivat ehkä olla mahdollisia, mutta takseissa en jaksa uskoa niiden toimintaan. Alla muutama esimerkki, mitä insinöörit eivät ehkä ajattele, kun miettivät algoritmeja.

Robottitaksi saapuu paikalliseen ravintolan eteen kello 1:30 (valomerkin aikaan), taksin tilanneita on paikalla 5 eri seuruetta, kaikki jossain määrin päihtyneinä. Kenet robottitaksi ottaa kyytiin ?

Oletetaan, että joku seurueista pääsee taksin kyytiin. Heitä 6 neljälle istuimelle, miten toimii robotti? Osoitteeksi sanotaan vanha hertsika, lähelle sitä hyppyrimäkeä, katuosoitetta ei ole tiedossa, mihin robotti ajaa? 5 jää matkan varrella pois ja viimeinen nukahtaa. Tietääkö robotti missä kohti alkaa herättämään asiakasta ja miten herätys mahtaa tapahtua? Oletamme, että asiakas sattumalta herää oikeassa kohdassa, maksaa jopa kyydin, mutta jalat ei kanna. Taluttaako robotti asiakkaan kotiin asti?

Samanlaisia “palveluketjuja” voisin luetella useista avustettavista kyydeistä, mutta jokainen voi niitä itsekkin miettiä.

LVM suunnittelee myös turvaistuinpakkoa takseihin. Ajatus on tietysti turvallisuusnäkökulmasta erittäin hyvä. Aamulla päiväkotiin 13 lasta vievä koulutaksi vie seuraavaksi esikoululaiset, sitten ala-astelaiset ja vielä yhden kierroksen 130 cm pitkiä alaikäisiä lapsia … laskitko montako turvaistuinta auton täytyy ottaa kyytiin töihin lähtiessään? vastaus on 52 kpl. Hyvältä kuullostaa, vai mitä? On liene selvää, että koulukuljetukset siirtyvät busseihin missä turvaistuimia ei tarvita. Taksit joutuvat isoihin asiakaspalveluhaasteisiin, kun kauppaostoksilta kotiin haluava kotiäiti unohti ottaa mukaansa 5 ja 6 vuotiaiden turvaistuimet. Perheellisten kannattaa lain tultua voimaan raahata mukanaan turvaistuimia, koska E-sarja mersuun ei mahdu edes yhdelle lapselle 4 eri kokoista turvaistuinta, siltä varalta, jos joku lapsi osuisi kyytiin tänään.

Absurdia lakivalmistelua, ja se mitä olen kuullut kulissien takana keskusteltavan, on vielä uskomattomampaa. Vielä ei ole liian myöhäistä pelastaa yhteiskuntaa sanelu politiikalta ja ala-arvoiselta lainvalmistelulta.

Jakamistalous on katastrofi ympäristölle, LVM miettii 98 bensaa?

Aikaa on nyt kulunut 6 vuotta, siitä kun Uber, Lyft ja muut jakamistaloustaksit aloittivat toimintansa New Yorkin kaupungissa. Uuden kauniin maailman, jakamistalouden, seurauksena 2015 – 2016 metro menetti 6 – 7 miljoonaa matkaa ja bussit noin 12 miljoonaa matkaa. Nämä matkat tehtiin pääasiassa ns. yksityisautoilla. Yhteensä se tarkoitti 900 miljoonaa ajokilometria yksityisautoilla lisää ja 3 – 4 % lisääntynyttä liikennettä. (Lähde: New York City Streetblog). Tämä ei ole mitenkään kestävää kehitystä ilmaston, ympäristön, talouden tai julkisen liikenteen kannalta. Chrysler 300 2006-2010 mallilla laskettuna CO2 päästöjä tuli vuodessa New Yorkiin 198 000 000 kilogrammaa, huom. kilogrammaa… Tätä ei kompensoida luopumalla 98 oktaanisesta bensasta, ihan edistyneenä arvionakin, joku insinööri varmaan laskee nopeasti paljonko alkoholia pitää lisää Helsingin alueella bensaan, että pysytään edes nykyisissä lukemissa.

LVM perustelee uutta lakia liikenteen palveluista, myös sillä että, uudet tekniikat ja mahdollisuudet vähentävät taksien tyhjänä ajoa ja tätä kautta nostavat käyttöastetta sekä kannattavuutta. Voittajana tietysti on asiakkaat alentuneina hintoina ja taksit parantuneella liikevaihdolla. Palataanpa hetkeksi NYC Streetblogin selvitykseen jakamistalouden vaikutuksesta liikenteeseen.

Luvallinen taksi New Yorkissa ajaa tyhjänä keskimäärin 7 – 8 mailia jokaista 10 mailin matkaa kohden. Sitten jakamistalouskulkuneuvo, joka siis LVM:n mukaan on tehokkain ja aina se lähin auto, heillä tyhjänä ajoa on 12 – 13 mailia jokaista 10 mailin matkaa kohden. Kuulostaako tämä nyt siltä, mitä ministeriö meille lupaa, vai onko jälleen kerran valmistelussa vain luotettu jakamistalousyhtiöiden antamiin tietoihin? Mistään ei tunnu löytyvän faktaa tukemaan ministerinkin ääneen sanomia arvioita.

Voisiko olla niin, että New York onkin ns. yksittäistapaus, ja muualla asiat on paremmin, ainakin Suomessa ne tulevat olemaan paremmin. Kurkistetaan sitten toiseen kaupunkiin, Lontooseen, missä jakamistalous on kehittynyt liiketoiminnaksi. (Rumpujen kolinaa…) Vuodesta 2009/10 vuoteen 2015 ”private hire taxis”, jotka sisältävät Uberin lukumäärä nousi yli 40000 tuhannella ajoneuvolla. Pelkkiä Uber autoja tuosta määrästä on 25000 kpl. Näiden 2 kaupungin kokemusten perusteella ei voi muuta kuin todeta kaksi isoa asiaa. Ensiksikin yksityisautoilu ei vähene jakamistaloudessa, se lisääntyy, ja yhteiskunnan tukema julkinen liikenne tarvitsee entistä enemmän taloudellista tukea. Toiseksi Suomessa tarvitaan isoja leikkauksia päästöihin, jos laki liikenteen palveluista todellakin tulee voimaan, joka New Yorkin ja Lontoon kokemusten pohjalta, tulee lisäämään päästöjä, sekä ruuhkia.

Vaikka laskelmani ovat vain suuntaa antavia, niin kestävä kehitys ja vihreä talous nousevat parhaiten kehittämällä nykyistä julkista liikennettä ja nykyistä maailman parhainta taksijärjestelmää.

 

 

 

Politiikka ja sananvapaus

 

Kuntavaalit ovat sujuneet Järvenpäässä hyvässä sovussa. Ehdokkaat eri puolueista ovat pitäneet omia teemojaan esillä ja vältelleet joutumasta väittelyyn muiden puolueiden ehdokkaiden kanssa. Itse olen tuonut hallituksen politiikkaa ja puolueiden välisiä eroja, hieman ehkä epämuodikkaasti julkisuuteen. Mielestäni äänestäjillä on oikeus tietää millaisten arvojen takana ehdokkaat seisovat. Yksi keino nostaa kissa pöydälle on vanha kunnon provosointi, joka oikein käytettynä tuo keskusteluun monia ääripäitä sekä mahdollistaa myös uusien ratkaisujen löytymisen. Muutenkin suora puhe, ja joskus ehkä hieman ronskikin kielenkäyttö ovat mm. sosiaalisessa mediassa asioita, jotka nostavat tunteet esiin. Tällaista on sananvapaus, ja hyvä näin, kunhan kuitenkin noudatamme toisia kunnioittavaa kielenkäyttöä.

Vaalikampanjoiden lähestyessä loppuaan, monet kokeneemmat ehdokkaat ovat alkaneet, muistuttelemaan meitä muita siitä, että yhteistyö on tärkeää, jopa niin tärkeää, ettei ihan kaikkea saisikaan kampanjan aikana ääneen sanoa. Onko tilanne lautakunnissa edelleen sellainen, että yksittäinen pienen puolueen edustaja tottelee isoja puolueita tai on yhteistyökyvytön? Raikas tuulahdus 1800 luvulta, isäntä käskee ja renki tekee kulttuurista? Kaikesta sydämestäni toivon, että asia ei ole näin, koska muuten vain vahva edustaja pärjää lautakunnissa ja heikot ovat paikalla vain kuuntelemassa mitä on suunnitteilla.

Kuulostaa ehkä kaukaa haetulta, mutta ei tarvitse kuin hieman kriittisin silmin tutkia miten 3 puolueen hallitus tekee esityksiä eduskunnalle ja ajaa aggressiivisesti, myös omien kansanedustajien mielipiteet hiljaisiksi, perustuslakivaliokunnalla on usein kysymyksiä ja oikeuskanslerinkin mielestä valmistelua voitaisiin parantaa. Mitä enemmän annamme tälle uudelle, poliittiselle kulttuurille tilaa kunnissa ja kaupungeissa, sitä kauemmaksi ajaudumme demokratiasta. George Lucas toi tätä samaa demokratian asteittaista purkamista hienosti esiin Tähtien Sota elokuvissaan. Sarjan 3 osassa Tasavallan Senaatti, luovuttaa vallan yksinvaltiaalle, keisarille. Senaatti nousee seisomaan ja antaa raikuvat aplodit uudelle keisarille. Senaattori Amidalan kommentti: ”So, this is how democracy dies, with the sound of applause”. Vielä ei suomessa tietenkään olla tällä asteella, mutta hallituksen suunta maakuntineen on sama.

9.4.2017 on jokaisella mahdollisuus äänestää oikeudenmukaisen, avoimen ja demokraattisen hallinnon puolesta. Ääni näiden arvojen puolustajille on voitto demokratialla ja keskisormi isäntien komennolle. Yhteistyö on yhteistyötä, se on demokratian kunnioittamista ja puolustamista. Kaupunkilaisten äänien kunnioittamista. Kompromissit mitä yhdessä tehdään, heijastavat äänestystulosta, mutta kuitenkin kunnioittavat myös vähemmistöön jääneiden äänestäjien toiveita.

Vihreät ehdokkaat ovat eniten ilmoittaneet ennakkoon vaalirahoituksensa, myös allekirjoittanut on tämän tehnyt. Vihreät ovat jo pitkään puhuneet avoimen päätöksenteon puolesta, oikeudenmukaisesta kohtelusta, ympäristön suojelusta ja jokaisesta huolehtimisesta. Pelastetaan yhdessä demokratia, äänestetään 9.4.2017 vihreitä ehdokkaita.

 

 

 

Miksi Vihreät?

Ihmisillä on monenlaisia ennakkokuvitelmia, siitä millaisia ovat vihreät tai perussuomalaiset jne. Lähdettyäni ehdolle, en osannutkaan arvata miten varmoina ja ainoina totuuksina ihmiset näitä ns. stereotypioita eri puolueiden edustajista pitävät. Yrittäjä ystävieni kommentit olivat etupäässä “Vihreät en olisi uskonut”, “Sähän olet lihansyöjä”, “Väärä puolue, sun pitäisi olla perussuomalaisissa”, muutama mainitakseni. Moottoripyöräharrastus puolelta kuulin mm. “Lääkkeet Tuomas”, “Eix sun pitäis ajaa polkupyörällä” …

Liityttyäni vihreisiin ja lähdettyäni ehdolle, myös vihreät kyselivät mikä sai minut lähtemään vihreisiin ja jo esittäytyessäni mainitsinkin, että minun kaltaisia jäseniä saattaa olla tulossa enemmänkin. Kerron nyt tässä miksi juuri vihreät, onhan tänään YLE:ssä vihreiden puoluepäivä. Saatat ehkä löytää minutkin yleisöstä.

Ilmastonmuutos ja ympäristö. Miten moottoripyöräilyä harrastava ja autoilulla elantonsa hankkiva mukamas on ihmisen haitallista toimintaa vastustava? Ensinnäkin taksi on juuri se puuttuva lenkki, jonka avulla yhä useampi voi jättää oman auton hankkimatta. Toiseksi vaikka kaikki suomen moottoripyörät seisoisivat koko kesän, ei sillä minkäänlaista merkitystä ilmastoomme. Ihmisiä usein syyllistetään oman käytöksen aiheuttamasta haitasta ympäristöön. Onhan silläkin oma merkityskin. Esim. jätteiden lajittelu, kertakäyttötavaran ja turhan muovin välttely, kierrätys esineissä ja vaatteissa jne. Mitä tulee liikenteeseen, niin tehokkaampia keinoja on julkisen liikenteen parantaminen ja autojen päästöjen laskeminen. Earth Hour teemana oli lihatuotannon tuotteiden vähentäminen, tämäkin on asia, joka ei hoidu syyllistämällä tai pelkällä valistuksella. Tarvitsemme kestäviä vaihtoehtoja, ja näiden saamiseksi tarvitsemme yhteiskunnallisia päätöksiä ja strategioita.

Vihapuheet ja rasismi. Olen nuoresta asti ollut tekemissä, lähinnä työelämässä maahanmuuttajien kanssa ja itsekin olen ollut Englannissa -90 luvulla maahanmuuttajana. Minulle eri kansalaisuudet ja kulttuurit ovat oikeasti rikkaus. Voimme oppia paljon asioita toisista kulttuureista ja viedä meidän parhaita puolia muille. Kotoutus ei ole Suomessa onnistunut niin hyvin kuin se olisi voinut onnistua. Suurin osa maahanmuuttajista kuitenkin haluaa kunnioittaa suomalaista yhteiskuntajärjestystä ja lakejamme, vaikka ne sotivatkin monella tapaa oman kulttuurin vastaavia asioita. Paljon on kuitenkin korjaamista myös omissa asenteissamme, mietitään hetki miltä maahanmuuttajasta tuntuu saada sylkeä naamalle, kuunnella huutelua perään jne. Aggressiot, luo aggressioita ja vähitellen myös maahanmuuttajan on entistä vaikeampaa pitää yllä positiivista asennetta ja kunnioitusta meitä kohtaa. Yhdessä onnistumme varmasti paremmin.

Arvot. Jokainen puolue kertoo julkisesti omat arvonsa. Vihreiden arvot voin milloin tahansa allekirjoittaa. Kolmen puolueen hallitus on näyttänyt, ettei näiden puolueiden arvomaailmat kohtaa omaani, ja toisaalta vaikka vasemmistossa ollaankin samoilla linjoilla tasa-arvon ja ihmisoikeuksien kanssa, niin heilläkin tuntuu raha menevän ympäristön edelle, ja yrittäjä on lypsylehmä ilman oikeuksia. Ymmärrän toisaalta senkin, mutta sen kaltainen politiikka on lyhytnäköistä ja lopulta tuhoisaa.

Eräs ystäväni kuvasi hienosti rahan ja ympäristön kannalta kestävän kehityksen suhdetta, ja olen tätä usein lainannut.

“Sitä voi koittaa pidättää hengitystä samalla kun laskee rahoja, oikea järjestys selviää nopeasti!”.